"Mulla on semmonen tunne, että tää on se minun juttu."

Kohta on takana kolme viikkoa työharjoittelua Voicella ja ei voi muuta sanoa kuin, että en vois olla tyytyväisempi. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että valitsin oikein!

Itseasiassa sanoin matkamessuilla yhelle työkaverille, että minusta tuntuu siltä, että oon vihdoin oikeassa paikassa. Se kyllä pitää paikkansa. Ekaa kertaa elämässäni on työn suhteen semmonen tunne, että jes nyt tää on se minun juttu.

Oon ehtiny jo kirjottaan aika monta juttua nettiin, haastatteleen eri artisteja, tekeen elämäni ensimmäisen videoidun haastattelun (löytyy Voicen sivuilta jos joku haluaa nähä sen hahah)... En osannu kuvitella, että pääsisin näin lyhyessä ajassa jo kokemaan niin paljon. En malta oottaa mitä kaikkea jännää seuraavat kuukaudet tuokaan tullessaan.

Viime vuosi oli taas semmosta yleistä haahuilemista, eikä mulla ollu mielessä oikein mitään sen kummempaa mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Nyt alkaa pikkuhiljaa taas pää täyttyä ideoista ja unelmista mitä haluan toteuttaa. Tää vuosi on omistettu unelmille ja omalle hyvinvoinnille!

Hyvinvoinnista puheenollen... Mulla on kolmas päivä putkeen nyt peiton alla, kun oon parennellu itseäni mahataudista. Olo on suhtkohtnormaali ja huomena sitten taas töihin :)

Vitsi ku tulis päivitettyä enemmän tätä blogia. Olis tosi kiva lisäillä paljon kaikenlaisia kuvia ja kirjotella mitä mieleen tuleekaan. Tää koko homma on ollu katkolla nyt jo tosi pitkään.. Hmm.. Tarviin sen hovikuvaajan selvästi, joka on mukana menossa päivittäin, niin sais sitä materiaalia!


Noora

I'm slowly drifting

Hei ihan oikeasti nyt alkaa tää uupuneisuus riittään! Miten mie edes voin olla näin väsyny ja rasittunu yhen työharjottelun takia?? Niin on kyllä muutkin meiän luokkalaiset, jotka on tasan samassa tilanteessa tällä hetkellä. Ollaan vähän väliä pidetty kriisipalavereita, lähinnä ruuan tai shoppailun merkeissä, jotta järki pysyis päässä.

Vappu meni erittäin rauhallisesti, kuten instagramin kuvasta näkeekin. Silloin nukahin tosiaan kaverin nojatuoliin, joten hylättiin ulosmenosuunnitelmat siihen ja alettiin kattomaan Maa aikojen alussa ykkösleffaa ja jatkettiin vaan mässäilyä.

Mulla on sunnuntaina tän kuukauden viiminen vapaapäivä ja sitten onkin semmonen kiva 19 päivän työputki ennen viikon lomaa. Miten mie oikein jaksan? Sitä mietin aina kun se karu totuus muistuu mieleen..

Ainiin ja naisille tuttu ongelma esiintyy samalla kun tämä uupuneisuus ja alitajunnassa muhiva stressi on yllä. Oon nyt viikon ajan vaan herkutellu ja syöny tosi epäterveellisesti. Ihan kuin se muka tois paremman mielen ja enemmän energiaa :D Kyllähän se ehkä tuokin. Hetkeksi. Nyt mie yritän tsempata edes sen osalta, muuten mie jatkan vaan turpoamista..

Mie painun nyt sänkyyn imemään kaiken sen energian mitä ehin ennen kuin suuntaan taas aamulla kohti mallitoimiston saloja. Hyvää yötä!

Noora

Finally I did it!

Siitä on nyt melkeimpä just tasan kolme kuukautta kun mietin, että "Ei s**tana en kyllä jatka tätä hommaa ollenkaan". Ja silti jaksoin kolme kuukautta. Pakko sanoa, että oon kyllä tyytyväinen itteeni ja siihen, että jaksoin olla sinnikäs ja toimia mukavuusalueeni ulkopuolella.

Tänään se sitten tapahtu viikon sängyssä makaamisen jälkeen. Mie vihdoin lopetin toisen työni. Olihan se nyt vähän liikaa, että koulun lisäksi on kaks työtä ja vapaapäiviä ehkä yks tai maksimissaan kaks kuussa. Kroppaki alko kehittelemään tauteja, että saa levättyä edes joskus. Nyt mulla tulee vihdoin olemaan aikaa käyä salilla, josta oon tähän asti maksanu ihan turhaan 59€ kuussa!

Ikinä en oo ennen irtisanoutunu töistä tai mistään niin tuntuuhan tää vähän oudolta. Mutta parempi näin niin ehkä pysyn terveen ees hetken ajan ja saan vähän aikaa ittellenikin :)

Nyt tää ex-Saunalahen "myyntitykki"  lähtee nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen koulu- ja työpäivään! Hyvää yötä!



Noora

Busy busy week

Huhhuh mikä viikko takana!! Joka aamu oon lähteny kotoa viimeistään 7.40am ja tullu takasin aikaisintaan 8.40pm. Ensinnäkin koulussa oli paljon kaikkia hommia ja sen lisäksi oon ollu vielä töissä kahessa työpaikassa. Lyhyimmillään ollu semmosia 13 tunnin päiviä ja pisimmillään oon ollu 14,5 tuntia putkeen menossa. Hyi.

Voitte vaan kuvitella kuinka luksukselta tää vapaa viikonloppu tuntuu! Yks huono puoli vaan on se, että olo tuntuu vähän kipeältä, eikä ruoka oo meinannu pysyä sisällä eilisillasta lähtien. Nyt onneksi tuntuu vähän paremmalta. Oon selvästi tosi tunnollinen opiskelija/työntekijä ku pysyn 100% terveenä kun on koulua ja töitä, mutta heti ku tulee vapaa viikonloppu niin alkaa kroppaki vähän laittaan vastaan.

Jos tätä menoa jatkuu viikot, niin ei kyllä mee kauaa, että oon ihan loppuunpalanu. Onneksi pääsee Rovaniemelle vähän yli viiden viikon päästä!

Koulussa on kuitenki ollu tosi mukavaa. Meiän luokka järjesti tän viikon ti-ke semmosen nuori yrittäjä 24H leirin ja me toimittiin siellä tutoreina. Oli tosi kivaa toimia "esimiehinä" ja muutenki tehä kaikkia business juttuja. Leirin jälkeen mentiin tottakai koulun lähellä sijaitsevaan pubiin "jatkoille". Tässä muutama kuva niiltä päiviltä ja muutenhan mie en oo ehtiny ottaan yhtään kuvia.

Nyt ku olo on parantunu, niin suuntaan kohti suihkua ja lähen viettään iltaa muutaman luokkakaverin ja yhen ihanan lempparipariskunnan kans :) Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!




Noora

Dressmannin työhaastattelu

Mulla oli tosiaan tänään se työhaastattelu ja kyllähän se hyvin meni, mutta meitä haastateltuja on viis ja taso on kuulemma tosi kova! Haastattelu kesti puoltoista tuntia, kun höpöteltiin vaikka ja mitä ja juttua olis kyllä riittäny pidempäänkin. Jännitin ekat kaks minuuttia, mutta sitten se jännitys muuttu sopivaksi itsevarmuudeksi ja oli tosi helppo puhua ja vastailla tiukkaakin tiukempiin kysymyksiin, haha!

Nyt saa sitten jännittää seuraavat päivät, että mitäs se myymälän pomo päättääkään.. Toivon todellakin, että tein hyvän vaikutuksen ja saan sen homman, innostuin nimittäin vieläki enemmän siitä työstä kun kuulin lisää kaikkea haastattelun aikana! Kai se pitää lähteä lahjomaan myymäläpäällikköä suklaalla tai jollain muulla hyvällä varmistaakseni paikan saannin ;))

Mulla oli päällä vissiin samat vaatteet kuin edellisissäki haastatteluissa eli musta toppi ja bleiseri, nörttilasit of course ja sitten nuo kirkkaat housut. Tarpeeksi siisti vaihtoehto, mutta on kuitenkin jotain väriä mukana :) Joku (tai ainaki yks kaveri jo kyseli) varmaan siellä ruudun toisella puolella miettii, miksi haen töitä vaikka töissä oonki niin vastaukseksi siihen, että Eccolla oon extramyyjänä ja tää Dressmannin homma olis myös extramyyjän paikka eli vois molempia tehä yhtä aikaa :)


Ps. Mulla ei ole oikein mitään ideoita tän blogin suhteen niin voi olla, että kyselen teiltä vähän vinkkejä ja postaustoiveita eli miettikäähän jotain valmiiksi jo!




Noora

Kuulumisia

Mie oon tällä viikolla ollu jotenki tosi mietteliäs. Oon hirveästi pyöritelly mielessä tulevaisuutta ja sitä kuinka monet minun ikäiset jo suunnittelee perhettä tai pukkailee tuolla kaupungilla lastenvaunuja.. Tosi outoa että nyt on alkanu vähän ahdistaan tuo homma, kun yleensähän mie en jaksa stressailla oikein mistään tulevaisuuteen liittyvästä.

Mulla oli tällä viikolla töitä ma-pe joka päivä 8 tuntia. Oon ollu jostain syystä tosi väsyny ja mm. meinasin pyörtyä tuossa yks päivä kun menin yksin avaan myymälää. Sain onneksi seinästä kiinni ja pääsin makaamaan maahan ilman, että olis taju lähteny. Työkaverikin kysy, että onko mulla kaikki ok kun olin kuulemma hiljainen ja muuta. Hmm.. Oon selvästikin ollu omissa ajatuksissani ja miettiny niin paljon asioita, että muutkin huomaa.

On tällä viikolla tapahtunu muutama erittäin piristävä juttuki! Nimittäin tässä yks päivä päätin sovitella vanhoja vaatteita, jotka meni mulle viimeksi päälle vuonna 2009. Mulla on kaks vaatetta, joista heti huomaan oonko lihonu vai mitä: ylioppilasmekko ja yhdet lempparifarkut. Ne ei todellakaan oo menny päälle sen jälkeen kun aloitin au pairin hommat ekaa kertaa ja ei varsinkaan silloin kun kiloja oli +10. Mutta tällä kertaa meni mekosta vetoketju kiinni ja enää ei housutkaan jääny polvien kohalle! MAHTAVA TUNNE! Oon siis suht samoissa mitoissa kuin silloin 2009 :)

Toinen ihan mahtava juttu on se, että pääsin työhaastatteluun yhteen paikkaan, mihin oon jo pitkään kovasti halunnu! Vuonna 2005 oon ollu siellä TET:ssa mutta nyt olis mahdollisuus päästä ihan oikeasti töihinkin. Maanantaina on haastattelu eli peukut pystyyn! Kuvasta saa aika hyvin vinkkiä, että mikä paikka on kyseessä ;)

Jep, meikäläinen vuonna 2005 :D

En oo ehtiny nähä kavereitakaan oikein tällä viikolla, mutta onneksi tänään päästään viettään yhessä tyttöjeniltaa ja jos sitä lähtis katteleen Rovaniemen hurjaa yöelämääki vähäsen :) Huippua viikonlopun jatkoa kaikille!



Noora

Viikon sisällä olen...

...käynyt Niila Arajuuren (+Annan) keikalla kaksykkösessä. Oli muuten aika hyvä!

...ollut tylsistynyt.

...kelkkaillut ja paistanut makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla.

...syönyt maailman parasta poronlihakeittoa!

...kirjoitellut listaa ammattikorkeakouluista ja hakenut niihin. Jännittävää!

...have eaten as many hot wings as I wanted at Pubi.fi! Meni muuten 30 kappaletta, huhhuh!

...käynyt töissä.

 ...puhunut yli neljä tuntia putkeen Perthistä/Ausseista/Aasiasta kaverille, joka on lähdössä Perthiin vaihtoon syksyksi (MIEKI HALUAN TAKAISIN SINNE).

...herkutellut kaksykkösen kanavohvelilla.

...ollut jopa kaks yötä putkeen kaverilla yökylässä.

...ja toivonut, että kesä olisi jo täällä!

Noora

Myyntitykki

Nyt on tän viikon työt tehty, lukuunottamatta perjantai aamun palaveria. Vitsit oon tykänny olla nuissa myyntihommissa ja mulla on kyllä ihania työkavereita! Oon tosiaan töissä Ecco kenkäkaupassa, jos joku ei ole sattunu sitä lukemaan facebookista tai kommenteista :) Heti kyllä huomaa eron kun on töissä, oon ihan poikki jo siinä kuuden jälkeen kun pääsen kotiin ja voisin vaan suoraan painua peiton alle nukkumaan. Silti pitää aina väkisin sinnitellä sinne puolille öin. Jospa sitä tänään malttais mennä sänkyyn suht ajoissa, niin ehtis kattoon muutaman jakson Madventuresia! Tässä vielä vähän minun työlookkia:

Huomena on luvassa rento päivä, lounastreffit kaverin kans, ripsihuolto ja serkkujen kans hengailua.

Hyvää yötä! ❤



Noora

My luck has finally changed!!

Miehän kirjottelin facebookissa, että tällä viikolla on kaks työhaastattelua, niin nyt on molemmat ohi ja tosi hyvä mieli jäi molemmista. Tänään aamulla oli haastattelu numero kaksi ja minut oli harvana valittu monen joukosta sinne! :) Pari tuntia myöhemmin sain sitten kuulla, että sain sen työn, mihin mulla oli haastattelu tiistaina!!!! Vein hakemuksen sinne viime viikon keskiviikkona eli ei menny kuin vähän yli viikko ja työ on nyt minun! Toivottavasti sais vielä tuon toisenkin homman, niin riittäis hyvin töitä. Selvästi on minun tuuri muuttunu parempaan suuntaan, kun Englannissahan en millään saanu töitä vaikka 5kk etin!

Kuvautin pikkusiskolla haastatteluasun lisäksi minun "uudet" Tommy Hilfigerin lasit, kun en niitä oo vielä täällä sen kummemmin esitellykään. Oon ihan rakastunu nuihin! Kuin myös tuohon kaulakoruun.. Mutta niin tässä kuitenkin nyt sitä asua eli kirkkaat pöksyt yhdistettynä mustaan bleiseriin ja toppiin :)))

Kaks kertaa kyllä piti miettiä, että uskaltaako nuita housuja laittaa vai onko liian räväkät työhaastatteluun, mutta hyvin ne vissiin toimi, kun töitäkin tuli!



Noora

Infopaketti au paireille!

MISTÄ KAIKKI SAI ALKUNSA

Lähdin itse au pairiksi vuonna 2009, kun en vielä tiennyt mitä haluan elämässäni tehdä. Olin silloin 18v, lukion päättänyt ja koin sen juuri sopivaksi ajaksi lähteä näkemään maailmaa ja itsenäistymään enemmän. Kaverit puhu lukion viimeisellä luokalla au pairin hommista, niin innostuin sitten itsekin niistä. Taisin innostua vähän enemmänkin, kun lähdin sitten vielä toisen kerran samoihin hommiin kun olin 19v.

PERHEEN ETSIMINEN

Halusin ensimmäisen perheeni olevan suomalainen, joten keskityin mol.fi sivustoon, missä ei nykyisin kai enää au pair paikkoja ilmotetakaan. Sieltä oli silloin kyllä tosi helppo löytää suomalaisia ulkomailla asuvia perheitä. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannu miettiä mitkä asiat on tärkeitä perhettä valitessa, kunhan kaikki kuulosti ihan hyvältä ja maa/kaupunki on ihan ok. Taisin kysellä vain palkasta, huoneesta, lähiympäristöstä, työpäivistä ja minkälaisia lapset on. Vähemmälle jäi kaikki pikkuset asiat, joita nyt osais kysellä tarkemmin.

Toisella kertaa en halunnu suomalaista perhettä, jotta vihdoin ja viimein oppisin englannin kunnolla. Ja mihin mie päädyinkään… Puoliksi suomalainen perhe ja lapsille piti aina puhua suomea. Harmittihan se aluksi, mutta eipä se harmitus kauaa kestäny kun pääsi paikanpäälle. Ensimmäisen au pair homman jälkeen aloin ettiin perhettä www.aupair-world.net sivustolta ja siellähän niitä työnantajia riittää pilvin pimein! Valitsin ne maat, joihin halusin ja aloin ettiin sitä täydellistä perhettä.

Muistaakseni lähettelin paljon sähköpostia molempien perheiden kanssa ja puhelimessa puhuttiin muutaman kerran. Siinä tuli kysyttyä aivan semmosia perusasioita, mitä nyt mieleen tulikaan.

Suosittelen kyselemään tarkasti työnkuvasta ja siitä mitä sinun tuleviin hommiin kuuluu. Jos menee järjestön kautta, niin siellä on selvät säännöt mitä au pair tekee ja mitä ei. Ilman järjestöä tai kirjallista työsopimusta perheet voi oikeastaan laittaa tekemään ihan kaiken koko talon siivouksesta perheen ruokien tekemiseen, unohtamatta pyykkien pesua ja kaupassakäyntiä. Eli kyselkää tarkasti mitkä hommat tulee sinun hoidettavaksi, maksetaanko ylityötunneista, minkälaisia päivät tulee olemaan, onko talossa muuta henkilökuntaa/perhettä jne… Ne sitten työjutuista. Kannattaa todellakin kysyä perheen säännöistä ja siitä mitä saat ja mitä et saa tehdä omana vapaa-aikanasi. Toiset perheet on paljon tiukempia kuin toiset ja niiden sääntöjähän pitää arvostaa ja niiden mukaan täytyy sitten elää siellä.

Molemmat perheet löysin netistä eli en menny järjestön kautta. Kummankaan löytämisessä ei ollu pahemmin ongelmia, sen verran paljon on niitä jotka au pairia tarvii ja netistä löytää tosi hyvin. Vaikea sanoa kannattaako mieluummin mennä järjestön kautta, kun siitä mulla ei ole mitään omia kokemuksia. Oikean perheen löytää kyselemällä perheeltä niitä itselle tärkeitä ominaisuuksia ja sitten myöskin ihan fiiliksen mukaan. Todellisuushan ei ole aina sitä miltä netissä näyttää, vaan sen oikeastaan tajuaa vasta sitten kun on perheen luona. Toisilla käy tosi hyvä tuuri ja toisilla taas ei. Jos ei vaikka halua siivota ollenkaan, niin sitten pitää valita semmonen perhe, joka ei vaadi au pairia siivoamaan.

Kun tekee au pair hakemustaan, kannattaa miettiä mitä itse äitinä/isänä haluaisi kuulla. Hakemukseen voi sisällyttää: oma persoonallisuus, vahvuudet, lastenhoitokokemus, miksi haluaa au pairiksi jne. ja kuva on myös hyvä. Omat lapset on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin ei kannata kirjotella, että harrastaa bilettämistä ja juomista. Vanhemmat haluaa valita vastuullisen ja luotettavan tyypin lapsiansa hoitamaan. Ei myöskään kannata kirjoittaa, että ”haluan au pairiksi siksi, että pääsisin bilettämään ja matkustelemaan ja pitään hauskaa”. Kaikki ei tuota halua kuulla vaan joillekin tärkeintä on se, että au pair tulee lapsien takia. Eli kannattaa tehdä erittäin aikuismainen hakemus, niin se parantaa jo mahdollisuuksia saada hyvä perhe! Ja kun oikea perhe osuu kohdalle, kannattaa heti ottaa yhteyttä ja vaikka skypettää, ettei joku muu ehdi sitä napata.

ENNEN LÄHTÖÄ

Ennen au pairiksi lähtöä, ja muutenkin kun ulkomaille lähtee, kannattaa pitää huoli siitä, että vakuutukset on kunnossa. Kohdemaata kannattaa tutkia ainakin sen verran, että tietää tarviiko sinne hankkia viisumia/vastaavaa tai pitääkö passin olla voimassa tietyn verran jne.. Ainakin Australiaan mennessä piti hankkia netistä etukäteen viisumi, mikä olikin jo muutamassa päivässä helposti hoidettu. Muutenkin Ausseihin meno oli helppoa, eikä isoja ongelmia tullu vastaan. Aina kannattaa kuitenkin olla varasuunnitelma, jos asiat ei menekään niin kuin niiden oli tarkoitus ja rahaa pitäis myös olla sen verran, että yllättävätkin jutut pystyy maksamaan. Erilaisiin virastoihin saattaa joutua myös ilmoittamaan tulevasta ulkomailla asumisesta ja itse ilmoitin ainakin työkkäriin kun olin siellä työttömänä työnhakijana.

Voin kertoa, että tunteet heittelee ihan ääripäissä ennen lähtöä. Välillä tuntuu, ettei millään haluais lähteä ja kohta taas hyppii innoissaan kun pääsee kokemaan jotain uutta! Itkua ja naurua on molempia luvassa viimeistään silloin kun lähtöön on enää hetki. Muistakaahan nähdä kavereita vielä oikein paljon, että voi niitä sitten halailla varastoon tulevan koitoksen ajaksi!

TYÖSUHDE

Hostperheiden kanssa en tehnyt kirjallista työsopimusta, mutta työnkuvasta ja työtehtävistä sovittiin ennakkoon. Suosittelen kyllä kaikkia tekemään kirjallisen sopimuksen jos ei mene järjestön kautta. Ja muistakaa pyytää työtodistus työajan loputtua!!

HOSTPERHE

Minun molemmissa hostperheissä oli kaks lasta ja molemmat vanhemmat. Englannin perheessä oli kouluikäinen tyttö ja päiväkoti-ikäinen poika ja Ausseissa kaks poikaa, vauvaikäinen ja leikki-ikäinen. Lapsien iällä ei hirveästi ollu mulle väliä, mutta jos joku haluaa päästä vähän helpommalla kannattaa ehkä valita kouluikäisiä lapsia, ne on kuitenkin sen verran isoja jo. Ihan vauvaikäiset on myös suht helppoja jos vain on tottunu olemaan sen ikäisten kans. Kannattaa ite miettiä minkä ikäisiä lapsia haluaa hoitaa ja kuinka monesta on valmis ottaan vastuuta.

KOHDEMAA

Muistan silloin kun ekan kerran aloin valitseen maata, mihin haluan au pairiksi. Listalla oli monia Euroopan maita, mutta äiti käski valita jonkun, missä puhutaan äidinkielenä englantia ja oikea valintahan se olikin. Tärkeintä mulle oli saada suomalainen perhe ja ei liian kaukaa Suomesta, joten Englanti ja Lontoo oli oikein hyvä vaihtoehto. Lontoo ei ole mikään lempparipaikka, mutta kyllä se silloin oli just sopiva sen hetkiseen elämään.

Englannin jälkeen päätinkin sitten lähteä niin kauas Suomesta kuin mahdollista. Listalla oli tällä kertaa niin Afrikan, Aasian kuin Etelä-Amerikankin maita. Jenkit ja Aussit myös ja ne ehkä olikin ne kaks lempparia. Jossain vaiheessa Aussit kuitenki innosti eniten ja keskityin löytämään hyviä aussiperheitä. Puoliksi Aussi ja puoliksi Suomiperhe löytyikin ja ei menny kuin pari viikkoa ja olinkin jo menossa kohti Australia Perthiä!

Australia/Perth oli näistä kahdesta EHDOTTOMASTI se parempi paikka! Siitä tuli mulle kuin toinen koti ja voisin ihan minä päivänä vaan mennä takaisin! Lontoota ja Englantia kohtaan onkin sitten vähän päinvastaiset tunteet. Kyllähän se Lontookin on kiva paikka, mutta kyllä mie tykkään enemmän rannoista, lämmöstä ja rennosta meiningistä :) En kyllä näin jälkeenpäin vaihtais nuita kohdemaita, vaan voisin valita molemmat uudestaan. Englanti oli sopivan helppo ja lähellä oleva maa ja Ausseissa olikin sitten vähän enemmän haastetta ja jännitystä.

Taas voisin sanoa, että kannattaa kirjottaa vaikka listaa niistä jutuista mitä haluaa tulevassa kotimaassa/-kaupungissa olevan ja sitten alkaa valitseen paikkaa. Vaikea alkaa antaan mitään neuvoja, kun kaikki tykkää vähän erilaisesta.

RAHA-ASIAT

Ennen lähtöä mulla oli jonkin verran säästöjä, mutta ei todellakaan mitään suuria määriä, puhutaan max 500€:sta. Englannista tulin ihan tyhjin käsin kotiin kun oli menny kaikki säästöt ja palkkakin, mutta Australiassa sain säästettyä sen verran, että pääsin lomalle Aasiaan. Englannissa minun palkka oli muistaakseni £90/viikko ja Ausseissa AUS$250/viikko. Au pair ajan kaikkia kustannuksia on tosi vaikea alkaa laskemaan yhteen, kun rahaa menee liikkumiseen, puhelimen käyttöön, shoppailuun, ulkona syömiseen, baariin jne. ihan oman mielen mukaan. Toiset kuluttaa viikoittain ihan hirveästi rahaa, eikä mitään jää säästöön ja toiset taas säästelee ja käy vaan harvoin ulkona. Niin ja sitten tietenkin pitää maksaa lennot kohdemaahan. Mie maksoin ite lennot Englantiin ja takaisin Suomeen, mutta Aussilennoista sain puolet hostperheeltä.

AU PAIR TYÖN KESTO

Työn kesto riippuu ihan perheestä ja niiden tarpeista. Jotkut hakee esim. vain kesäksi kun lapset on lomalla ja toiset taas tarvii just silloin kun lapset on koulussa. Oon nähny myös semmosia perheitä, jotka haluaa saman au pairin pysyvän niillä jopa 2 vuotta. Itse olin Englannin perheessä 7,5kk ja Australian perheessä 9kk.

AU PAIRIN ARKI

Tämäkin riippuu ihan perheestä, toiset haluaa, että siivotaan ja kokataan ja toisille riittää pelkkä lasten hoitaminen. Minun molempiin au pair hommiin kuului lastenhoidon lisäksi myös siivoaminen, pyykkäys, kaupassa käynti…. Toisessa perheessä kokkasin vähän ja toisessa taas oikeastaan joka päivä. Järjestön kautta kun menee, niin silloin ei tarvi hoitaa muita kuin lasten asioita eli ei pestä esim. vanhempien pyykkiä tai tehdä muita au pairille kuulumattomia hommia. Minun molemmissa perheissä äiti oli suuren osan päivistä kotona ja toisella perheellä oli viikoittainen siivooja, mutta siivottavaa riitti silti oikein hyvin myös au pairille.

Englannin perheen kanssa ei käyty lähipaikkoja kauempana, mutta Aussiperheen kans käytiin Balilla, Singaporessa, Malediiveilla ja myöskin Perthin lähistöllä. Nämä reissut ei nyt ihan perus arkipäivää ollu, mutta arkea nyt kuitenkin.

 

VAPAA-AIKA

Au pairin vapaa-aikakin riippuu siitä millaisessa perheessä on. Toisessa perheessä mulla oli enemmän sääntöjä ja mm. kotiintuloajat, joita piti noudattaa eli vapaa-aika oli enemmän rajoitettua. Toiselle perheelle riitti, että olen oikeaan aikaan töissä eli vapaa-aika oli mulle ihan minun aikaa ja sain käyttää sen miten halusin. Monesti lähin töiden jälkeen suoraan salille tai sitten vaan istuin koneella pävittämässä blogia, juttelemassa Suomikavereille tai sitten vaan hengailin jossain. Saatoin myös joskus kattoa vaikka leffaa hostperheen kans. Viikonloput oli yleensä vapaat ja silloin tehtiinkin sitten kavereiden kans vähän pitempiä reissuja lähistöllä, shoppailtiin, käytiin baarissa, ulkona syömässä jne.. tai sitten vaan rentouduttiin. Englannissa en käyny kovinkaan montaa kertaa baarissa, mutta Ausseissa tuli käytyä sitten useammin.

Arkipäivinä ei hirveästi ehtiny mitään isompaa tekeen kun työt loppu monesti sen verran myöhään ja päivänki aikana vapaata saatto olla max muutama tunti, mutta tosiaan viikonloppuisin oli sitten enemmän aikaa tehdä omia juttuja. Suomen ihmisiin tuli pidettyä yhteyttä lähes päivittäin ja onneksi skype on keksitty, niin sillä pysty aina kunnolla jutteleen jos halus.

KAVERIT

Au pairina olemisessa on se huono puoli, ettei hirveän helposti tutustu paikallisiin, jos ei opiskele vaikka siinä työn rinnalla. Kuitenkin kun se työ on sitä hostperheen kotona olemista pääasiassa, niin ei siinä aina ehdi tutustua uusiin ihmisiin. Muihin au paireihin on kaikista helpointa tutustua kun facebookista löytyy niitä ”Au pair in ….” ryhmiä ja ne on ihan samassa tilanteessa kuin itse, eli tarvii kavereita. Myös esim. salilta, baarista ja rannalta löytää uusia tuttavuuksia. Mulla ei ollu Englannissa eikä Ausseissakaan hirveästi kavereita, mutta muutama semmonen läheinen kamu oli ihan tarpeeksi.

KIELI

Mie tosiaan puhuin suomea molemmissa perheissä (plus toisessa puhuin enkkua perheen isälle), mutta tietenkin muiden ihmisten kans tuli höpöteltyä englanniksi. Minun kielitaito oli aivan surkea ennen Englantiin lähtöä ja ei se siellä älyttömästi parantunutkaan. Mulle oli vaikeaa edes jäädä smal talkia höpiseen naapureiden kans kun olin niin epävarma, enkä osannut edes perusasioita kunnolla. Australiassa sitten kielitaito vahveni ja varsinkin sitten au pair ajan jälkeen kun oli enemmän tekemisissä ulkomaalaisten kans. Eli voin sanoa, että ei kannata jättää lähtemättä au pairiksi vain sen takia, että kokee, ettei kielitaito ole tarpeeksi vahva. Maailmalla oppii!!

ASUMINEN 

Lähes aina au pairit asuu perheen kanssa samassa talossa/asunnossa, mutta joskus hostperheillä on oma asunto tulevalle työntekijälle. Molemmissa perheissä mulla oli oma huone niiden talossa.

ONGELMATILANTEET

Toisen perheen kanssa meille tuli pieniä erimielisyyksiä muutaman vapaa-aika säännön takia ja jouduinkin miettimään kotiinlähtöä ihan tosissani. Hetken pähkäiltyäni päätin kuitenkin jatkaa ja sopeutua perheeseen ja oonkin tosi tyytyväinen, että jäin. Aikuistuin sinä aikana ihan hirveästi ja kärsivällisyys ja päättäväisyys kasvoi. Ongelmatilanteissa puhuminen totta kai auttoi ja myöskin juttelin omalle äitille niin se helpotti. Jos menee järjestön kautta, niin sieltä pitäis aina saada tukea tuommosissa tilanteissa. Toisen perheen kans ei ollu oikeastaan yhtään mitään ongelmia.

KULTTUURIEROT 

Vähän vaikea sanoa kulttuurieroista kun perheet oli vähintään puoliksi suomalaisia ja Englanti ja Australia on kuitenkin sen verran samanlaisia kuin Suomi niin ihan hirveän suuria eroja ei ollut. Tottakai nuissa molemmissa maissa ihmiset on ihan erilaisia, tulee helposti jutteleen ja on avoimempia kuin suomalaiset ja Ausseissa sitten ollaankin rennoimmista rennoimpia. Kelpas mulle! Mie oon tosi sopeutuvainen ihminen niin mulla ei ollu mitään vaikeuksia sopeutua vieraisiin perheisiin tai uusiin maihin ja kulttuureihin. Tähän olis helpompi vastata, jos olisin ollu au pairina ulkomaalaisessa perheessä, erikielisessä maassa tai sitten ihan Suomen kulttuurin vastakohdan omaavassa paikassa.

OMAT TUNTEMUKSET

Au pairina olo oli välillä tosi rankkaa henkisesti. Aina tietyin väliajoin tuli mieleen, että mitä ihmettä mie teen täällä vieraan perheen kotona ja vieraiden juttujen keskellä. Toisaalta sitten tuli niitä hetkiä kun kaikki oli täydellistä ja tuntui kuin perhe olisi ollu oma tai ainakin jo pitkään tuttu. Osa ajasta siis tuntui siltä, että olin vain pelkkä työntekijä, mutta tuli niitäkin hetkiä milloin tunsi kuuluvansa ainakin edes vähän siihen perheeseen. Minusta ainakin kasvoi itsevarmempi, kypsempi ja henkisesti paljon vahvempi naisen alku nuiden au pair hommien avulla. Kärsivällisyys ja sopeutuminen uusiin ja erilaisiin tilanteisiin parani myös aivan hirveästi. Oon niin tyytyväinen, että päätin lähteä au pairiksi ja sen jälkeen tutkimaan maailmaa vielä lisää! En varmastikaan olisi näin avoin, ennakkoluuloton ja rohkea jos olisin jääny Suomeen. Itse sitä rohkeutta ei niin helposti edes tajua, mutta kyllähän se vaatii aika paljon lähteä yksin kohti tuntematonta ja tästä oonkin kuullu positiivista palautetta ja kannustavia kommentteja monta kertaa.

OMAT KOKEMUKSET

Au pair aikana opin tosi paljon itsestäni ja siitä, mikä on tärkeää elämässä. Kummaltakin perheeltä opin paljon, enkä vaihtais heitä näin jälkikäteen vaikka voisinkin. Omien kokemuksieni jälkeen oon ehdottomasti sitä mieltä, että Australiaan kannattaa suunnata mieluummin kuin Englantiin, mutta sehän on taas ihan mistä tykkää. Ja jos au pairin hommat kiinnostaa niin lähtekää ihmeessä! Koulut ja työpaikat kyllä odottelee, mutta myöhemmin ei välttämättä ole mahdollisuutta enää lähteä nuihin hommiin tai muutenkaan reissuun!

AU PAIR AJAN JÄLKEEN

Nyt Englannin au pair töistä on kulunu jo yli 2,5 vuotta ja Ausseistakin jo yli 1,5, mutta olen silti yhteydessä perheisiin. En jokapäiväisesti kuitenkaan, mutta aina silloin tällöin.

"Hahahah näytät ihan siltä, että tuo olis sinun vauva ja olisit just tullu synnyttämästä!" by pikkusisko...

VINKKEJÄ TULEVILLE AU PAIREILLE

Te kaikki tulevat au pairit, muistakaa, että au pairin työ ei todellakaan ole aina niin helppoa ja kevyttä miltä se kuulostaa! Tässä lähinnä tarkotan nyt henkistä puolta, mutta on se joskus fyysisestikin raskasta. Jos ette ole varmoja kauan kestätte ”yksin” ulkomailla, kannattaa valita joku ”helppo” Euroopan kaupunki, kun sieltä on kuitenkin suht yksinkertaista tulla takaisin kotiin. Au paireilu ei sovi semmosille, jotka alkaa jo muutaman hetken jälkeen ikävöimään perhettä, kavereita ja kaikkea tuttua ja turvallista. Pitää löytyä avoimuutta, suomalaista sisua ja seikkailuhenkistä asennetta, niin pääsee jo pitkälle!

Siinä tuli nyt aika paljon kaikkea au pairin elämästä, mutta jos vielä jäi jotain kysyttävää, niin laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin kommenttia niin vastailen! :)

Noora 

Great Expectations in London

Viime päivät on ollu taas aika työnhaku painoitteisia. Sieltä yhestä liikkeestä, missä kävin haastattelussa, ei oo kuulunu mitään eli enhän mie sitä paikkaa saanu. Eilen kävin Westfield Stratford Cityssä, Euroopan isoimmassa kauppakeskuksessa, jakamassa ison kasan cv:itä ja koko päivästä jäi aika kiva fiilis. Yhessä paikassa mm. jäin juttelemaan kahen naisen kans 20 minuutiksi Lapista, lumesta, kylmyydestä, joulupukista, revontulista, husky koirista, poroista, suomalaisten hyvästä "posliini" ihosta.... :D Ihania naisia! Toivottavasti kuulen sieltä vielä!

Sunnuntaina käytiin pikkusiskon kans Lontoossa ennen kuin tavattiin pikkuserkku Piccadillyllä. Pyörittiin Oxford Streetin kaupoissa, Chinatownissa, Leicester Squarella ja Piccadillyllä. Auringon laskiessa päädyttiin Leicesterille ja huomattiin, että siellä oli alkamassa Great Expectations leffan premiere eli punanen matto ja paparazzeja vaikka kuinka paljon. Meillä ei ollu muutakaan tekemistä niin jäätiin kattomaan kun Helena Bonham Carter, Tim Burton, Harry Potterin Voldemortin näyttelijä Ralph Fiennes, myöskin HP:ssa olevan Hagridin näyttelijä Robbie Coltrane, The Lord of The Ringsin klonkun näyttelijä Andy Serkis, Britain's got Talentin tuomari ja koomikko David Walliams ja monta muuta näyttelijää poseeras ja oli haastateltavana punasella matolla.

Tuli aivan mieleen parin vuoden takainen Sex and the City 2 premiere..... :)

Noora

Job interview outfit and "shopping"

Nyt on takana ensimmäinen työhaastattelu Englannissa ja hyvinhän se meni! Mulla oli muun muassa paras vastaus niiden yhtiötä koskevaan kysymykseen mitä ne oli kuullu. Googlettamisesta oli siis ainakin jotain hyötyä! Niillä on kuulemma paljon hakijoita kyseiseen hommaan, niin en masennu jos en työtä saa. Haastattelu kuitenkin meni hyvin ja oon ylpeä itsestäni! Tottakai toivon, että yllätyn positiivisesti ja pääsen olemaan osa niiden aivan mahtavaa porukkaa siellä!

Haastattelijatytöt oli tosi mukavia ja voin kertoa, että ne kyllä tykkäs minusta. Koko tilanne oli tosi rento ja mukava ja tuntu kuin olis kavereiden kans jutellu. Toinen haastattelijoista vielä höpötteli haastattelun jälkeen jotain minun jaloista ja kengistä, kun ne oli sen mielestä niin pienet :D Toivon, että ne soittelee mulle viikon kuluessa, kuten lupasivat, jos saan työn!

Taisin pukeutua vähän liian "hienosti" kun ensimmäinen työntekijä, jolta kyselin managerista, kommentoi, että "Oh, you look so smart!". En oikein tienny, mitä laittaisin päälle sen tyyliseen paikkaan, mutta olihan tuokin parempi kuin se, että olisin näyttänyt juuri lenkiltä tulleelta. Haastattelun jälkeen menin vielä "shoppailemaan" Primarkiin eli kuluttamaan aikaa, kun Nam oli vasta tulossa kotiin päin ja päätin odotella sitä. Primarkista löytyi ihania villapaitoja, mutta ei yhtäkään oikeassa koossa. Kaikki niistä oli kokoa 14-18 ja oma kokohan on se 8-10 ellei pienempikin villapaidoissa eli jäi sitten ihanuudet ostamatta.

Ensimmäisestä kuvasta näätte jotenkuten mitä mulla oli päällä tänään. Huomatkaa kädessä oleva musta kansio, jonka takia varmaankin näytin MUKA niin viisaalta :D Toisessa kuvassa on sitten ne jättipaidat, joihin olis menny minun lisäksi vielä vaikka joku toinenki tyttö.

Ps. Pikkusisko tulee keskiviikkona kahen viikon vierailulle, niin eiköhän sinä aikana tuu otettua muutakin kuin peilin kautta otettuja iPhone kuvia!



Noora

Wish me luck and keep your fingers crossed!

Elämäni ensimmäinen englanniksi oleva oikea työhaastattelu edessä tuossa parin tunnin päästä ja voin sanoa, että oon innoissani, mutta jännittää myös aika paljon! En oo antanu itteni innostua liikaa jos ei sitten onnistukaan.

Viime perjantaina kävin viemässä cv:täni tähän lähellä olevaan isoon ostoskeskukseen ja myös Lontoon keskustaan Oxford Streetille. Mulla ei ollu minkäänlaisia odotuksia päivästä ja yllätykseksi sainkin heti yhdestä paikasta kutsun työhaastatteluun! Kerrankin kävi hyvä tuuri!

Aluksi mulla oli tarkoitus hakea toimistohommia paremman palkan ja hyvien työtuntien perässä, mutta eihän siitä oo tullu ainakaan vielä mitään. Muutettiin vähän taktiikkaa ja hommahan lähti heti eteen päin! Oon jo monta viikkoa harjoitellu kysymyksiä ja vastauksia ja kuinka olla työhaastattelu tilanteessa ja nyt viikonlopun aikana otin selvää yhtiöstä ja muutin vastauksia kyseiseen työhön sopivaksi.

Paikasta kerron enemmän sitten jos tai toivottavasti KUN saan työn :) Mummolla on peukut ja kuulemma myös varpaatkin pystyssä ja äiti ja Nami on toivottanu onnea ja tsemppiä haastatteluun. Laittakaahan muutkin peukut pystyyn, että saisin vihdoin töitä ja aloitettua tienaamisen ja sosiaalisen elämäni täällä!


Noora

Job hunting Friday

Perjantaina lähti viimein käyntiin minun työnhakuprosessi. Valittiin muutama työnvälitystoimisto, joissa oli tarkoitus käydä. Nam tulosti mulle kartat ja kaikkea, mutta silti löysin vain yhden paikan :D Juoksin korkokengät jalassa paikasta toiseen ja kysyin neuvoa, mutta ei tuottanut tulosta.

Mulla oli vain yksi oikea osoite, muut oli vääriä. Ja tässä yhdessä paikassa kuulin "You will struggle a lot! Good luck!". Aika kannustavaa vai mitä?! Mutta eipä mulla haittaa, en mie tuommosista lannistu, otan kaiken tämän uutena kokemuksena ja vielä jonain päivänä se oikea työ osuu kohdalle. Namin töiden jälkeen mentiin vielä muutamalle yhteen Bankin baareista :)

Maanantaina soittelin sitten moniin työnvälityspaikkoihin ja kaikista tuli sama vastaus, pitää lähettää CV ja cover letter niille niin ne voi tutkia vähän, että onko minusta mihinkään. Ihan just lähen tuohon viereiseen mäkkäriin/starbucksiin käyttään nettiä niin saan lähetettyä kaiken ja voi alkaa odottaan mahdollisia soittoja :)

Ps. Meille pitäis vihdoin tulla netti tällä viikolla!


Noora

That's what I'm doing

Kaikki tekeminen vaatii näköjään suklaata nykyään. Pitää lopettaa ennen kuin alan muistuttaan jumppapalloa! Mulla on suklaiden lisäksi notepad, josta luen kirjoittamiani työhaastatteluihin liittyviä vinkkejä ja asioita, jotka pitää muistaa. Tällä viikolla tuli vähän mutkia matkaan, toisin sanoen korjausmiehiä sun muita, enkä siis päässy käymään työnvälitys paikoissa kuten oli tarkoitus. Toisaalta ihan hyvä, kun en vieläkään tunne olevani valmis kohtaamaan minun tuurilla jollain hyvin oudolla enkkuaksentilla varustettua pelottavaa tätiä/setää, joka yrittää tentata minua parhaansa mukaan!

CV on siis täysin valmis, mutta mieli ei niinkään. Siksi yritän kirjottaa kaikkea ylös ja harjoitella vastauksia kysymyksiin, mitä multa todennäköisesti tullaan kysymään. Intoa kyllä löytyy, ja tää tilanne pitää vaan ajatella seuraavana suurena haasteena! Onneksi Nam on enemmän kuin halukas auttamaan ja herran päästä löytyy enemmän järkeä kuin osasin odottaakaan :D Jos mulla käy tosi hyvä tuuri niin voin olla töissä jo vaikka ens viikolla, mutta pahimmassa tapauksessa etin töitä vielä joulukuussakin! Pitää muistaa olla oma itsensä ja tehdä parhaansa, jos se ei riitä niin that's it ja ettimään seuraavia haasteita!

Kertokaa ihmeessä jos on jotain hyviä vinkkejä mielessä, kaikki neuvot otetaan vastaan!!

Ps. Jos satutte kattomaan notepadissa olevaa tekstiä, huomaatte minun ala-aste ikäisen pojan käsialan, josta kuulin ennen suht usein ;D

Pps. Meinaan kokoajan alkaa kirjottamaan englanniksi. Jotku tietyt asiat varsinki olis paljon helpompaa/viisaamman kuuloista kirjottaa englanniksi!


Noora