Blogikirppis ja muuta infoa

Tajusin eilen luokkakaverin kans puhuessani, että mulla on ihan liikaa kenkäpareja (30?!?!) täällä Helsingissä, joista osaa en edes käytä ollenkaan. Samalla aloin katteleen vaatekaappia ja sieltäki löyty juttuja mitkä on jääny käyttämättömiksi.

Perustin sitten blogikirppis -sivun! Se on kaikille avoin ja sitä kautta kuka tahansa voi ostaa minun juttuja. Oon lisänny sinne tänään jo seittemän tuotetta ja lisää tulee. Sivuun en sen enempää jaksa panostaa, antaa sen olla tuommonen mahdollisimman yksinkertainen.

Tein myös semmosen muutoksen, että tuosta bannerin alta tiettyä otsikkoa klikkaamalla pääsee suoraan tietylle sivulle. Sieltä löytyy kirppis, facebook, instagram, blogilista, bloglovin ja myös minun youtube channel.

Niin ja sitten vielä yks juttu. Osa sitä onkin jo käyttäny, mutta jos minuun haluaa ottaa yhteyttä niin tuosta oikealta löytyy "Contact me" kohdan alta sähköpostiosoite lamiavitanoora@hotmail.com, mitä voi käyttää. Sitä kautta voi vaikka kysyä semmosia asioita, mitä ei halua blogin kommenttiboksiin laittaa.

Tässä linkki blogikirppikselle:

http://lamiavitakirppis.blogspot.fi/

Noora

"Palmut huojuivat lempeässä tuulessa, jostain syystä hymyilytti ihan hirveästi - olin rakastunut"

YLE:ltä otettiin yhteyttä minuun kun ne kerää tällä hetkellä ihmisten erilaisia kokemuksia ulkomailta. Kirjottelin sinne sitten jutun Englannista, Ausseista ja vähän Aasiastaki ja se juttu julkaistiin tänään. Oli ihan hauska kattoa mitä juttuja ne sieltä otti esille, mikä oli otsikko, mitä kuvia tuli mukaan jne..

Olis kiva kirjotella enemmänki tuommosia juttuja. Kaikki mitä liittyy matkusteluun tai ulkomaihin kelpaa mulle oikein hyvin. Matkakuume kyllä kasvaa entisestään, mutta kai se on parempi tutkiskella omia matkakuvia kuin olla täysin haaveilematta/muistelematta kaikkia niitä kivoja hetkiä :)

YLE:n jutun voi lukea TÄÄLTÄ.

Miltä juttu vaikutti?

Ps. Muistakaahan kysellä täällä mitä mieleen tuleekaan!



Noora

Viisaudenhampaan leikkaus

KÄÄÄÄK nehän vei multa kaks hammasta samalla kertaa, eikä vaan yhtä niin ku oltiin puhuttu!! Puolet viisaudesta jäi sitten jo tänään hammaslääkärin penkkiin. Pääasia on kuitenki, että kirurgi näytti osaavan asiansa ja selvisin hengissä haha!

Kaikista ikävintä koko leikkauksessa oli se, että verta, sylkeä ja pahan makusta puudutusainetta(?) valu koko ajan kurkkuun. Puudutuspiikkien laittaminen nipisti vähän, mutta itse leikkaus ei sattunu ollenkaan. Tottakai tunsin, että jotain siellä tapahtuu ja nyt hammasta heilutellaan, mutta ei sitä kivuksi voi sanoa. Ainiin joo en kyllä tykänny siitäkään tunteesta kun puudutus alko toimimaan ja tuntu, ettei pysty nielemään ja kurkku+suu olis ihan turvonnu.

Koko toimenpiteeseen meni aikaa noin 40min eli suht nopeaa hoitu. Ylähampaan yks juurista katkes ja jäi suuhun, mutta muuta erikoista ei tapahtunu. Leikkauksen jälkeen oli vaikea puhua ja vielä vaikeampaa hymyillä, tai siis lähinnä tuntu että irvistää vaan ja näyttää tosi naurettavalta :D Sanoinki kirurgille, että tuntuu siltä että näytän ihan Shrekiltä.

Samalta tuntuu kyllä edelleenki näin kolmea tuntia leikkauksen loppumisen jälkeen. Aivan kuin poski olis jättikokoinen ja se roikkuis hirveän alhaalla. Tarkistanki vähän väliä peilistä, että joko se ulkonäkö lähentelee enemmän sitä Shrekiä ku omaa naamaa. Vielä ainaki on posket ihan omilla kohillaan. Kielestä on jo kadonnu puudutus lähes kokonaan, mutta poski ja huulen vasen reuna on edelleen ihan mutantteja.

Nyt oon lueskellu netistä erilaisista leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista... Ehkä ei pitäis. Eniten mie täällä kuitenkin harmittelen sitä että: "Pehmeää ruokavaliota kannattaa noudattaa n.2-3 vuorokauden ajan (jugurtit, viilit, haaleat keitot ym.). Myös voimakasta fyysistä rasitusta tulee välttää. ". En siis pääse vieläkään salille, mutta eniten ärsyttää tuo syöminen. Viimeksi ku oli ongelmia tuon yhen hampaan kans niin alko vähän kyllästyttään kaikki mehukeitot ja jugurtit.. Plääh.

Nyt vaan oottelen, että puudutus lakkaa niin voin alkaa syömään jotain. Ja sitten ei muuta ku hirveästi lääkettä naamaan niin ei toivottavasti tuu kivutkaan hirveän kovina. Tsemppiä vaan muillekin kohtalotovereille! Leikkaus oli aivan helppo ja nyt sitten nähään minkälainen toipumisaika tässä on.



Noora

Where can I find you?

Huh, ette arvaakaan kuinka väsyny mie oon! Eikä tälle väsymykselle ole edes mitään yksittäistä selkeää syytä. Vähän arvelen, että stressaan alitajunnassa siitä Dressmannin paikasta, tulevista pääsykokeista (eka on 4.5.), tulevasta syksystäki jo(???), menneistä jutuista, ikävöinnistä jne.... Unet jää siis vähän vähälle/huonoksi kun illalla pyörii liikaa asioita mielessä ja myös yöllä heräilee. Jospa kohta helpottais!

En oo jaksanu blogiin kirjotella juurikin tän väsymyksen/voimattomuuden takia. Oon yrittäny kuitenkin facebookia ja vähän instagramiakin päivitellä, kun blogiin ei tule mitään uutta juttua. Mulla ei ole tällä viikolla enää töitä, niin ehkä mie vaan nukun joku päivä niiiin pitkään kun vaan unta riittää jos vaikka piristyisin vähän!

Ajattelin nyt koota tähän kaikki ne paikat, missä/mistä tätä blogia ja minua voi seurailla. Uusille lukijoillekin tiedoksi siis nämä :)

la mia vita on facebook

Facebookia yritän päivitellä usein, sieltä näkee enemmän minun kuulumisia kuin täältä blogin puolelta. Sinne siis meen ekana päivitteleen jos ei blogiin ehdi :)

 

la mia vita on blogilista.fi

La mia vitaa voi seurata blogilistan kautta. Sinne tulee kaikki seurattavien blogien päivitykset helposti yhteen paikkaan.

 

la mia vita on instagram

Instagram oli ennen kovemmassa käytössä, mutta päivittelen kyllä nykyäänki aina silloin tällöin. Sieltä myös voi nähdä semmosia kuvia, jotka ei blogin puolelle edes päädykään.

 

la mia vita on bloglovin

La mia vitaa voi seurata myös bloglovinin kautta.

Mulle ainakin kaikista helpoin tapa seurata blogeja, on bloggerin kautta. Siinä samassa näkyy oma blogi ja muiden blogien päivitykset alla. Omaa blogia ei tarvi, vaan bloggeriin voi kirjautua ihan kuka vaan. Tämän kautta kirjautuneet näkyy tuossa oikealla lukijoissa.

Nyt mie väsyny tyttö meen nukkumaan ja nukun pisimpään ikinä!



Noora

Thailand: Bangkok

Ainaki täällä Rovaniemellä on meneillään sen verran ärsyttävä lumimyräkkä, että nyt on oikein hyvä hetki palata Thaimaa kuviin. Mie oon käyny Bangkokissa ainaki kolme kertaa, ekalla kerralla ne max pari päivää meni yksin Khao San Roadia tutkien, toisella kertaa pyörittiin kamun kans samaisella kadulla, kun etittiin halpaa bussimatkaa kohti etelää ja kolmannella kierreltiin sitten vähän muissakin paikoissa.

Tämä kuuluisa reppureissaajien "ghetto" on helppo kohde varsinki yksin matkustaville ja vain jatkoyhteyttä etsiville. Katu on täynnä kojuja ja erilaisia pikkuliikkeitä, halpoja majapaikkoja ja hierontaa tarjoavia paikallisia. Sieltä löytyy myös hyviä matkakojuja, joista saa halpoja bussimatkoja eri kohteisiin ympäri Thaimaata ja myös esim. Cambodiaan.

Mulla ei itellä ole kokemusta siellä juhlimisesta, mutta aika hurjaltahan se meno näyttää. Mie oon vaan aina keskittyny shoppailemiseen, hierontoihin, parhaiden ruokien syömiseen ja kauneuspalveluihin. Jokaisella kerralla oon ollu yötä Kawin Place Guesthouse nimisessä paikassa ja se on ollu aivan tarpeeksi hyvä yösija tämmöselle vaatimattomalle travellerille.

Maailman paras katukeittiö!!

Khao San Roadin lisäksi oon ainakin vieraillu MBK Center ostoskeskuksessa ja sen lähiympäristön markkinapaikoilla. Vielä on paljon näkemättä, mutta tässähän on koko loppuelämä aikaa lähteä tutkimaan Bangkokin saloja uudelleen.

 Lempparein reissujuoma ikinä!

Bangkokista matka jatkui etelään Chumphonin kautta Koh Taolle, josta tuleekin juttua sitten seuraavassa Thaimaa postauksessa. Sen voin tässä mainita, että yöbussimatka kohti satamaan ei menny ihan niin kuin olis pitäny. Paikalliset bussityöntekijät oli käyny kaivelemassa kaikkien matkaajien laukkuja auton alakerrassa ja sehän me huomattiin vasta kun bussi oli painellut tiehensä. Siinä sitten kirottiin joidenkin thaimaalaisten epärehellisyyttä ja rahanhimoa keskellä yötä keskellä ei mitään! Multa ei onneksi viety kuin jotain halpoja ei niin tärkeitä tavaroita, toisilla ei käyny ihan yhtä hyvin.

Olkaa siis varovaisia ja lukitkaa laukkunne IHAN SAMA MILLÄ ainakin bussimatkojen ajaksi! Paluumatkalla taisin ite sitoa naruilla vetoketjut yhteen ja se oli, ainakin sillä kerralla, tarpeeksi hyvä keino kierojen ihmisten pysäyttämiseksi.

Noora

Infopaketti au paireille!

MISTÄ KAIKKI SAI ALKUNSA

Lähdin itse au pairiksi vuonna 2009, kun en vielä tiennyt mitä haluan elämässäni tehdä. Olin silloin 18v, lukion päättänyt ja koin sen juuri sopivaksi ajaksi lähteä näkemään maailmaa ja itsenäistymään enemmän. Kaverit puhu lukion viimeisellä luokalla au pairin hommista, niin innostuin sitten itsekin niistä. Taisin innostua vähän enemmänkin, kun lähdin sitten vielä toisen kerran samoihin hommiin kun olin 19v.

PERHEEN ETSIMINEN

Halusin ensimmäisen perheeni olevan suomalainen, joten keskityin mol.fi sivustoon, missä ei nykyisin kai enää au pair paikkoja ilmotetakaan. Sieltä oli silloin kyllä tosi helppo löytää suomalaisia ulkomailla asuvia perheitä. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannu miettiä mitkä asiat on tärkeitä perhettä valitessa, kunhan kaikki kuulosti ihan hyvältä ja maa/kaupunki on ihan ok. Taisin kysellä vain palkasta, huoneesta, lähiympäristöstä, työpäivistä ja minkälaisia lapset on. Vähemmälle jäi kaikki pikkuset asiat, joita nyt osais kysellä tarkemmin.

Toisella kertaa en halunnu suomalaista perhettä, jotta vihdoin ja viimein oppisin englannin kunnolla. Ja mihin mie päädyinkään… Puoliksi suomalainen perhe ja lapsille piti aina puhua suomea. Harmittihan se aluksi, mutta eipä se harmitus kauaa kestäny kun pääsi paikanpäälle. Ensimmäisen au pair homman jälkeen aloin ettiin perhettä www.aupair-world.net sivustolta ja siellähän niitä työnantajia riittää pilvin pimein! Valitsin ne maat, joihin halusin ja aloin ettiin sitä täydellistä perhettä.

Muistaakseni lähettelin paljon sähköpostia molempien perheiden kanssa ja puhelimessa puhuttiin muutaman kerran. Siinä tuli kysyttyä aivan semmosia perusasioita, mitä nyt mieleen tulikaan.

Suosittelen kyselemään tarkasti työnkuvasta ja siitä mitä sinun tuleviin hommiin kuuluu. Jos menee järjestön kautta, niin siellä on selvät säännöt mitä au pair tekee ja mitä ei. Ilman järjestöä tai kirjallista työsopimusta perheet voi oikeastaan laittaa tekemään ihan kaiken koko talon siivouksesta perheen ruokien tekemiseen, unohtamatta pyykkien pesua ja kaupassakäyntiä. Eli kyselkää tarkasti mitkä hommat tulee sinun hoidettavaksi, maksetaanko ylityötunneista, minkälaisia päivät tulee olemaan, onko talossa muuta henkilökuntaa/perhettä jne… Ne sitten työjutuista. Kannattaa todellakin kysyä perheen säännöistä ja siitä mitä saat ja mitä et saa tehdä omana vapaa-aikanasi. Toiset perheet on paljon tiukempia kuin toiset ja niiden sääntöjähän pitää arvostaa ja niiden mukaan täytyy sitten elää siellä.

Molemmat perheet löysin netistä eli en menny järjestön kautta. Kummankaan löytämisessä ei ollu pahemmin ongelmia, sen verran paljon on niitä jotka au pairia tarvii ja netistä löytää tosi hyvin. Vaikea sanoa kannattaako mieluummin mennä järjestön kautta, kun siitä mulla ei ole mitään omia kokemuksia. Oikean perheen löytää kyselemällä perheeltä niitä itselle tärkeitä ominaisuuksia ja sitten myöskin ihan fiiliksen mukaan. Todellisuushan ei ole aina sitä miltä netissä näyttää, vaan sen oikeastaan tajuaa vasta sitten kun on perheen luona. Toisilla käy tosi hyvä tuuri ja toisilla taas ei. Jos ei vaikka halua siivota ollenkaan, niin sitten pitää valita semmonen perhe, joka ei vaadi au pairia siivoamaan.

Kun tekee au pair hakemustaan, kannattaa miettiä mitä itse äitinä/isänä haluaisi kuulla. Hakemukseen voi sisällyttää: oma persoonallisuus, vahvuudet, lastenhoitokokemus, miksi haluaa au pairiksi jne. ja kuva on myös hyvä. Omat lapset on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin ei kannata kirjotella, että harrastaa bilettämistä ja juomista. Vanhemmat haluaa valita vastuullisen ja luotettavan tyypin lapsiansa hoitamaan. Ei myöskään kannata kirjoittaa, että ”haluan au pairiksi siksi, että pääsisin bilettämään ja matkustelemaan ja pitään hauskaa”. Kaikki ei tuota halua kuulla vaan joillekin tärkeintä on se, että au pair tulee lapsien takia. Eli kannattaa tehdä erittäin aikuismainen hakemus, niin se parantaa jo mahdollisuuksia saada hyvä perhe! Ja kun oikea perhe osuu kohdalle, kannattaa heti ottaa yhteyttä ja vaikka skypettää, ettei joku muu ehdi sitä napata.

ENNEN LÄHTÖÄ

Ennen au pairiksi lähtöä, ja muutenkin kun ulkomaille lähtee, kannattaa pitää huoli siitä, että vakuutukset on kunnossa. Kohdemaata kannattaa tutkia ainakin sen verran, että tietää tarviiko sinne hankkia viisumia/vastaavaa tai pitääkö passin olla voimassa tietyn verran jne.. Ainakin Australiaan mennessä piti hankkia netistä etukäteen viisumi, mikä olikin jo muutamassa päivässä helposti hoidettu. Muutenkin Ausseihin meno oli helppoa, eikä isoja ongelmia tullu vastaan. Aina kannattaa kuitenkin olla varasuunnitelma, jos asiat ei menekään niin kuin niiden oli tarkoitus ja rahaa pitäis myös olla sen verran, että yllättävätkin jutut pystyy maksamaan. Erilaisiin virastoihin saattaa joutua myös ilmoittamaan tulevasta ulkomailla asumisesta ja itse ilmoitin ainakin työkkäriin kun olin siellä työttömänä työnhakijana.

Voin kertoa, että tunteet heittelee ihan ääripäissä ennen lähtöä. Välillä tuntuu, ettei millään haluais lähteä ja kohta taas hyppii innoissaan kun pääsee kokemaan jotain uutta! Itkua ja naurua on molempia luvassa viimeistään silloin kun lähtöön on enää hetki. Muistakaahan nähdä kavereita vielä oikein paljon, että voi niitä sitten halailla varastoon tulevan koitoksen ajaksi!

TYÖSUHDE

Hostperheiden kanssa en tehnyt kirjallista työsopimusta, mutta työnkuvasta ja työtehtävistä sovittiin ennakkoon. Suosittelen kyllä kaikkia tekemään kirjallisen sopimuksen jos ei mene järjestön kautta. Ja muistakaa pyytää työtodistus työajan loputtua!!

HOSTPERHE

Minun molemmissa hostperheissä oli kaks lasta ja molemmat vanhemmat. Englannin perheessä oli kouluikäinen tyttö ja päiväkoti-ikäinen poika ja Ausseissa kaks poikaa, vauvaikäinen ja leikki-ikäinen. Lapsien iällä ei hirveästi ollu mulle väliä, mutta jos joku haluaa päästä vähän helpommalla kannattaa ehkä valita kouluikäisiä lapsia, ne on kuitenkin sen verran isoja jo. Ihan vauvaikäiset on myös suht helppoja jos vain on tottunu olemaan sen ikäisten kans. Kannattaa ite miettiä minkä ikäisiä lapsia haluaa hoitaa ja kuinka monesta on valmis ottaan vastuuta.

KOHDEMAA

Muistan silloin kun ekan kerran aloin valitseen maata, mihin haluan au pairiksi. Listalla oli monia Euroopan maita, mutta äiti käski valita jonkun, missä puhutaan äidinkielenä englantia ja oikea valintahan se olikin. Tärkeintä mulle oli saada suomalainen perhe ja ei liian kaukaa Suomesta, joten Englanti ja Lontoo oli oikein hyvä vaihtoehto. Lontoo ei ole mikään lempparipaikka, mutta kyllä se silloin oli just sopiva sen hetkiseen elämään.

Englannin jälkeen päätinkin sitten lähteä niin kauas Suomesta kuin mahdollista. Listalla oli tällä kertaa niin Afrikan, Aasian kuin Etelä-Amerikankin maita. Jenkit ja Aussit myös ja ne ehkä olikin ne kaks lempparia. Jossain vaiheessa Aussit kuitenki innosti eniten ja keskityin löytämään hyviä aussiperheitä. Puoliksi Aussi ja puoliksi Suomiperhe löytyikin ja ei menny kuin pari viikkoa ja olinkin jo menossa kohti Australia Perthiä!

Australia/Perth oli näistä kahdesta EHDOTTOMASTI se parempi paikka! Siitä tuli mulle kuin toinen koti ja voisin ihan minä päivänä vaan mennä takaisin! Lontoota ja Englantia kohtaan onkin sitten vähän päinvastaiset tunteet. Kyllähän se Lontookin on kiva paikka, mutta kyllä mie tykkään enemmän rannoista, lämmöstä ja rennosta meiningistä :) En kyllä näin jälkeenpäin vaihtais nuita kohdemaita, vaan voisin valita molemmat uudestaan. Englanti oli sopivan helppo ja lähellä oleva maa ja Ausseissa olikin sitten vähän enemmän haastetta ja jännitystä.

Taas voisin sanoa, että kannattaa kirjottaa vaikka listaa niistä jutuista mitä haluaa tulevassa kotimaassa/-kaupungissa olevan ja sitten alkaa valitseen paikkaa. Vaikea alkaa antaan mitään neuvoja, kun kaikki tykkää vähän erilaisesta.

RAHA-ASIAT

Ennen lähtöä mulla oli jonkin verran säästöjä, mutta ei todellakaan mitään suuria määriä, puhutaan max 500€:sta. Englannista tulin ihan tyhjin käsin kotiin kun oli menny kaikki säästöt ja palkkakin, mutta Australiassa sain säästettyä sen verran, että pääsin lomalle Aasiaan. Englannissa minun palkka oli muistaakseni £90/viikko ja Ausseissa AUS$250/viikko. Au pair ajan kaikkia kustannuksia on tosi vaikea alkaa laskemaan yhteen, kun rahaa menee liikkumiseen, puhelimen käyttöön, shoppailuun, ulkona syömiseen, baariin jne. ihan oman mielen mukaan. Toiset kuluttaa viikoittain ihan hirveästi rahaa, eikä mitään jää säästöön ja toiset taas säästelee ja käy vaan harvoin ulkona. Niin ja sitten tietenkin pitää maksaa lennot kohdemaahan. Mie maksoin ite lennot Englantiin ja takaisin Suomeen, mutta Aussilennoista sain puolet hostperheeltä.

AU PAIR TYÖN KESTO

Työn kesto riippuu ihan perheestä ja niiden tarpeista. Jotkut hakee esim. vain kesäksi kun lapset on lomalla ja toiset taas tarvii just silloin kun lapset on koulussa. Oon nähny myös semmosia perheitä, jotka haluaa saman au pairin pysyvän niillä jopa 2 vuotta. Itse olin Englannin perheessä 7,5kk ja Australian perheessä 9kk.

AU PAIRIN ARKI

Tämäkin riippuu ihan perheestä, toiset haluaa, että siivotaan ja kokataan ja toisille riittää pelkkä lasten hoitaminen. Minun molempiin au pair hommiin kuului lastenhoidon lisäksi myös siivoaminen, pyykkäys, kaupassa käynti…. Toisessa perheessä kokkasin vähän ja toisessa taas oikeastaan joka päivä. Järjestön kautta kun menee, niin silloin ei tarvi hoitaa muita kuin lasten asioita eli ei pestä esim. vanhempien pyykkiä tai tehdä muita au pairille kuulumattomia hommia. Minun molemmissa perheissä äiti oli suuren osan päivistä kotona ja toisella perheellä oli viikoittainen siivooja, mutta siivottavaa riitti silti oikein hyvin myös au pairille.

Englannin perheen kanssa ei käyty lähipaikkoja kauempana, mutta Aussiperheen kans käytiin Balilla, Singaporessa, Malediiveilla ja myöskin Perthin lähistöllä. Nämä reissut ei nyt ihan perus arkipäivää ollu, mutta arkea nyt kuitenkin.

 

VAPAA-AIKA

Au pairin vapaa-aikakin riippuu siitä millaisessa perheessä on. Toisessa perheessä mulla oli enemmän sääntöjä ja mm. kotiintuloajat, joita piti noudattaa eli vapaa-aika oli enemmän rajoitettua. Toiselle perheelle riitti, että olen oikeaan aikaan töissä eli vapaa-aika oli mulle ihan minun aikaa ja sain käyttää sen miten halusin. Monesti lähin töiden jälkeen suoraan salille tai sitten vaan istuin koneella pävittämässä blogia, juttelemassa Suomikavereille tai sitten vaan hengailin jossain. Saatoin myös joskus kattoa vaikka leffaa hostperheen kans. Viikonloput oli yleensä vapaat ja silloin tehtiinkin sitten kavereiden kans vähän pitempiä reissuja lähistöllä, shoppailtiin, käytiin baarissa, ulkona syömässä jne.. tai sitten vaan rentouduttiin. Englannissa en käyny kovinkaan montaa kertaa baarissa, mutta Ausseissa tuli käytyä sitten useammin.

Arkipäivinä ei hirveästi ehtiny mitään isompaa tekeen kun työt loppu monesti sen verran myöhään ja päivänki aikana vapaata saatto olla max muutama tunti, mutta tosiaan viikonloppuisin oli sitten enemmän aikaa tehdä omia juttuja. Suomen ihmisiin tuli pidettyä yhteyttä lähes päivittäin ja onneksi skype on keksitty, niin sillä pysty aina kunnolla jutteleen jos halus.

KAVERIT

Au pairina olemisessa on se huono puoli, ettei hirveän helposti tutustu paikallisiin, jos ei opiskele vaikka siinä työn rinnalla. Kuitenkin kun se työ on sitä hostperheen kotona olemista pääasiassa, niin ei siinä aina ehdi tutustua uusiin ihmisiin. Muihin au paireihin on kaikista helpointa tutustua kun facebookista löytyy niitä ”Au pair in ….” ryhmiä ja ne on ihan samassa tilanteessa kuin itse, eli tarvii kavereita. Myös esim. salilta, baarista ja rannalta löytää uusia tuttavuuksia. Mulla ei ollu Englannissa eikä Ausseissakaan hirveästi kavereita, mutta muutama semmonen läheinen kamu oli ihan tarpeeksi.

KIELI

Mie tosiaan puhuin suomea molemmissa perheissä (plus toisessa puhuin enkkua perheen isälle), mutta tietenkin muiden ihmisten kans tuli höpöteltyä englanniksi. Minun kielitaito oli aivan surkea ennen Englantiin lähtöä ja ei se siellä älyttömästi parantunutkaan. Mulle oli vaikeaa edes jäädä smal talkia höpiseen naapureiden kans kun olin niin epävarma, enkä osannut edes perusasioita kunnolla. Australiassa sitten kielitaito vahveni ja varsinkin sitten au pair ajan jälkeen kun oli enemmän tekemisissä ulkomaalaisten kans. Eli voin sanoa, että ei kannata jättää lähtemättä au pairiksi vain sen takia, että kokee, ettei kielitaito ole tarpeeksi vahva. Maailmalla oppii!!

ASUMINEN 

Lähes aina au pairit asuu perheen kanssa samassa talossa/asunnossa, mutta joskus hostperheillä on oma asunto tulevalle työntekijälle. Molemmissa perheissä mulla oli oma huone niiden talossa.

ONGELMATILANTEET

Toisen perheen kanssa meille tuli pieniä erimielisyyksiä muutaman vapaa-aika säännön takia ja jouduinkin miettimään kotiinlähtöä ihan tosissani. Hetken pähkäiltyäni päätin kuitenkin jatkaa ja sopeutua perheeseen ja oonkin tosi tyytyväinen, että jäin. Aikuistuin sinä aikana ihan hirveästi ja kärsivällisyys ja päättäväisyys kasvoi. Ongelmatilanteissa puhuminen totta kai auttoi ja myöskin juttelin omalle äitille niin se helpotti. Jos menee järjestön kautta, niin sieltä pitäis aina saada tukea tuommosissa tilanteissa. Toisen perheen kans ei ollu oikeastaan yhtään mitään ongelmia.

KULTTUURIEROT 

Vähän vaikea sanoa kulttuurieroista kun perheet oli vähintään puoliksi suomalaisia ja Englanti ja Australia on kuitenkin sen verran samanlaisia kuin Suomi niin ihan hirveän suuria eroja ei ollut. Tottakai nuissa molemmissa maissa ihmiset on ihan erilaisia, tulee helposti jutteleen ja on avoimempia kuin suomalaiset ja Ausseissa sitten ollaankin rennoimmista rennoimpia. Kelpas mulle! Mie oon tosi sopeutuvainen ihminen niin mulla ei ollu mitään vaikeuksia sopeutua vieraisiin perheisiin tai uusiin maihin ja kulttuureihin. Tähän olis helpompi vastata, jos olisin ollu au pairina ulkomaalaisessa perheessä, erikielisessä maassa tai sitten ihan Suomen kulttuurin vastakohdan omaavassa paikassa.

OMAT TUNTEMUKSET

Au pairina olo oli välillä tosi rankkaa henkisesti. Aina tietyin väliajoin tuli mieleen, että mitä ihmettä mie teen täällä vieraan perheen kotona ja vieraiden juttujen keskellä. Toisaalta sitten tuli niitä hetkiä kun kaikki oli täydellistä ja tuntui kuin perhe olisi ollu oma tai ainakin jo pitkään tuttu. Osa ajasta siis tuntui siltä, että olin vain pelkkä työntekijä, mutta tuli niitäkin hetkiä milloin tunsi kuuluvansa ainakin edes vähän siihen perheeseen. Minusta ainakin kasvoi itsevarmempi, kypsempi ja henkisesti paljon vahvempi naisen alku nuiden au pair hommien avulla. Kärsivällisyys ja sopeutuminen uusiin ja erilaisiin tilanteisiin parani myös aivan hirveästi. Oon niin tyytyväinen, että päätin lähteä au pairiksi ja sen jälkeen tutkimaan maailmaa vielä lisää! En varmastikaan olisi näin avoin, ennakkoluuloton ja rohkea jos olisin jääny Suomeen. Itse sitä rohkeutta ei niin helposti edes tajua, mutta kyllähän se vaatii aika paljon lähteä yksin kohti tuntematonta ja tästä oonkin kuullu positiivista palautetta ja kannustavia kommentteja monta kertaa.

OMAT KOKEMUKSET

Au pair aikana opin tosi paljon itsestäni ja siitä, mikä on tärkeää elämässä. Kummaltakin perheeltä opin paljon, enkä vaihtais heitä näin jälkikäteen vaikka voisinkin. Omien kokemuksieni jälkeen oon ehdottomasti sitä mieltä, että Australiaan kannattaa suunnata mieluummin kuin Englantiin, mutta sehän on taas ihan mistä tykkää. Ja jos au pairin hommat kiinnostaa niin lähtekää ihmeessä! Koulut ja työpaikat kyllä odottelee, mutta myöhemmin ei välttämättä ole mahdollisuutta enää lähteä nuihin hommiin tai muutenkaan reissuun!

AU PAIR AJAN JÄLKEEN

Nyt Englannin au pair töistä on kulunu jo yli 2,5 vuotta ja Ausseistakin jo yli 1,5, mutta olen silti yhteydessä perheisiin. En jokapäiväisesti kuitenkaan, mutta aina silloin tällöin.

"Hahahah näytät ihan siltä, että tuo olis sinun vauva ja olisit just tullu synnyttämästä!" by pikkusisko...

VINKKEJÄ TULEVILLE AU PAIREILLE

Te kaikki tulevat au pairit, muistakaa, että au pairin työ ei todellakaan ole aina niin helppoa ja kevyttä miltä se kuulostaa! Tässä lähinnä tarkotan nyt henkistä puolta, mutta on se joskus fyysisestikin raskasta. Jos ette ole varmoja kauan kestätte ”yksin” ulkomailla, kannattaa valita joku ”helppo” Euroopan kaupunki, kun sieltä on kuitenkin suht yksinkertaista tulla takaisin kotiin. Au paireilu ei sovi semmosille, jotka alkaa jo muutaman hetken jälkeen ikävöimään perhettä, kavereita ja kaikkea tuttua ja turvallista. Pitää löytyä avoimuutta, suomalaista sisua ja seikkailuhenkistä asennetta, niin pääsee jo pitkälle!

Siinä tuli nyt aika paljon kaikkea au pairin elämästä, mutta jos vielä jäi jotain kysyttävää, niin laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin kommenttia niin vastailen! :)

Noora 

Kyselyä, toiveita ja höpöttelyä

Voi kamala kuinka paljon on asiaa, mistä haluan tänne kirjottaa! Au pair postaus on tekeillä, Rovaniemestä pitäis tehdä pieni infopaketti, erilaisia "syvällisiä" juttuja on mielessä ja sitten on esimerkiksi edelleen viime vuoden Thaimaan reissun kuvat ihan kokonaan käymättä läpi! Thaimaa jutut haluan ihan ehdottomasti blogiin kun kuitenkin kaikki muutkin reissut on koottu tänne :)

Mulla on vähän jotenkin aikaansaamaton olo. Tai no ei oikeastaan, vaan lähinnä tuntuu siltä, että kaikki on vähän kesken nyt ja haluaisin saada arjesta kunnolla kiinni, niin alkais blogikin rullaamaan hyvään tahtiin. Kävin tosiaan eilen työhaastattelussa, kuten jo facebook sivuilla mainitsinkin, toivottavasti sieltä kuuluu positiivisia vastauksia! Haluan niin kovasti töihin!!

Viime aikoina oon muuten kuullu varmaan viikoittain joltain miespuoliselta kaveriltani kuinka se lukee minun blogia. Se tulee aina niin yllätyksenä, kun joku sanoo lukevansa tätä ja varsinki jos kyseinen tyyppi on mies! Mulla onkin nyt pitkään kiinnostanu, että kuinka paljon täällä sitten oikeasti käy näitä kakslahkeisia ja samalla myös se, että minkä ikästä porukkaa täällä yleensäkin käy. Laitoin tuohon reunaan kyselyä niin vastatkaahan kaikki siihen!

Jotta tämä olis vieläki vähän sekaisempi postaus niin voisin lisätä, että jos teillä on mielessä jotain juttuja mistä haluatte minun kirjoittavan niin antakaahan tulla! Lisätään ne tuohon jo valmiiksi isoon listaan niin tulee mullekin vähän enemmän tekemistä :D Kaverit on koulussa/töissä/kiireisiä, niin yritän sitten pitää ittenikin aktiivisena, ettei tule tylsiä hetkiä.


Vitsit mikä ihana ilma taas!! Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!




Noora

Muutosten aikaa..

Noniin nyt kun oon kertonu läheisille ja kavereille mikä tämä suuri muutos olikaan, niin voin sen vihdoin paljastaa täälläkin! Lentokoneesta otetusta kuvasta muutama varmaan arvaskin mitä oli tapahtumassa.. Lauantaina lensin jo Helsinkiin ja eilen takaisin tänne Rovaniemelle ja tällä kertaa ihan pysyvästi. Suurin muutos kuvissa tulee siis olemaan se kun pikkusisko ja kaverit ottaa parempia kuvia kuin mitä kaikki iPhone ruokakuvat sun muut on nyt viimeaikoina ollu. Varmasti myös sisältö muuttuu ja ulkonäkö nyt on vähän muuttunutkin jo.

En kertonu tästä jutusta kovinkaan monelle. Esimerkiksi meiän äiti oli ainoa meiän perheestä, joka tiesi ja vain muutamalle kaverille olin kertonu. Oli aika hauska nähdä ihmisten yllättyneitä ilmeitä ja kaikki heti kyseli, että mitä ihmettä teen täällä. Ei auta muuta kuin alkaa totutteleen tähän elämään taas hetkeksi ja ettimään töitä.

Tuntuu ihan epätodelliselta ja oudolta. Totuin aivan asumaan Englannissa ja nyt yhtäkkiä olenkin taas täällä. Viime päivät oonkin näyttäny siltä miltä Carrie näytti Sinkkuelämää ykkösleffan Mexicon loman alussa.... Kaunista.


Ps. Mitä tykkäätte uudesta bannerista?




Noora

Vähän muutoksia... ;)

Ajattelin olla inhottava ja tulla kertomaan teille salaperäisesti muutamasta jutusta ;) Pakko myöntää, että inhoan just näitä kun blogin kirjoittajat paljastaa jotain, mutta ei kuitenkaan kerro mistä on kyse. Mutta mutta...

Täällä blogissa tulee tapahtumaan pian ehkä jopa suuriakin muutoksia! Ostin myös jotain, jonka avulla esimerkiksi kuvat tulee olemaan parempilaatuisia ja muutenkin kaikinpuolin parempia. Sisältökin tulee muuttumaan vähän ja toivottavasti sekin vain parempaan suuntaan. Tämä kaikki voi tapahtua jo ensi viikolla, mutta en ole vielä ihan täysin varma kaikesta, niin ei auta muu kuin odotella rauhassa ja harjoitella taas vähän lisää kärsivällisyyttä ;) Kerron sitten enemmän kun olen varma kaikesta! Njähnjäh!



Noora

VASTAUKSET! ANSWERS!

Ensin mietin, että eihän niitä kysymyksiä tullu paljon, mutta nyt kun erotteli kaikki toisistaan niin näyttää jo ihan eriltä! Kysymykset on jaettu kategorioihin, niin on helpompi lukea vaikka vain ne tietyt kysymykset/vastauset, jotka kiinnostaa.


AUSTRALIA:

Kui kaua olit ausseissa?
- Ensin olin Perthissä noin 10kk, Kununurrassa noin 3kk, uudestaan Perthissä noin 4kk ja east coastilla pari viikkoa. Eli yhteensä noin 1,5 vuotta.

Mitä teit siellä?
 - Olin au pairina Perthissä, jonka jälkeen lähdin uutta viisumia varten "farmihommiin" pohjoiseen ja sitten palasin takaisin Perthiin ja olin töissä baarissa.

Paljonko tarvit rahaa ausseja varten? Tai kaua olit ja paljo niiku tarvit rahaa kaikkeen elämiseen ym?
 - En tarvinnut paljoakaan alussa kun lähdin au pairiksi. Au pair elämän jälkeen hostellissa asumiseen meni olikohan se noin $170 viikossa, ruokaan alle satanen ja muihin menoihin tosi vähän kun siinä kylässä ei ollu mitään tekemistä. Farmihommien jälkeen Perthissä kämppä maksoi $155 viikossa, ruokaan meni varmaankin suht sama määrä kuin aiemmin eli alle satanen, julkiseen liikenteeseen parikymppiä viikossa ja mitä nyt sitten shoppaili ja kävi baarissa tai ulkona syömässä :)

Missä asuit?
 - Asuin Australian länsirannikolla Perthissä.

Kenen kanssa matkustit sinne?
 - Lähdin Australiaan aivan yksin kun menin au pairiksi, farmihommiin lähdin myöskin yksin, mutta tottakai muutamat Aussien sisäiset reissut meni kavereiden kans.

Miten tutustuit paikallisiin?
 - Baarissa, salilla, rannalla.... Yllättävän vaikeaa hommaa jos ei tunne ketään kuka esittelis lisää paikallisia!

Missä päin ausseja asuit?
 - Kuten tuossa ylempänä jo mainitsinkin, niin asuin länsirannikolla Perthissä :)

Mihin sinne kannattaisi muuttaa?
 - Suosittelen Perthiä ehdottomasti!! Niin ihana kaupunki, ettei parempaa löydy! Tykkäsin myös Brisbanesta ja Gold Coastista, mutta niistä ei oo muuta kuin lomailu kokemusta :)

Ja millaista matkaseuraa kannattaisi etsiä mukaan?
 - Kannattaa hengailla matkaseuran kans ennen reissuun lähtöä ja ottaa selvää, onko kyseinen ihminen valittajatyyppiä tai sellaista, mistä ei ite oikein tykkää. Jos matkaseura ei ole oikea, niin se kyllä latistaa matkatunnelmaa ja paljon! Paras on tietenkin semmonen easy-going rento tyyppi, joka ei pahemmin valita ja on innostunut kaikesta uudesta!

Paras puoli ausseista?
 - SÄÄ EHDOTTOMASTI!!!

Entä huonoin?
 - Hmm, tää on kyllä oikeasti vaikea kysymys... Varmaan se, että paikallisiin tyttöihin oli tosi vaikea tutustua, mutta ei sitä kyllä voi Australian syyksi pistää kun varmasti on sama homma vähän joka paikassa. Ausseissa kaikki on sen verran huippua, että negatiivisia juttuja on vaikea keksiä!!

Hintataso? 
 - Vuokra on ainaki minun kokemuksien mukaan kalliimpaa kuin Suomessa, ruokakaupoissa on suht saman hintaista, mutta sitten vaatteet saattaa olla vähän halvempia. Kokonaisuudessaan ei hirveästi eroa Suomen hinnoista.

Eliii paljon pitää (vai onko se ylipäätänsä niin tarkkaa) olla rahaa säästössä kun hakee viisumia ja pitikö sun esittää joku todistus että rahaa varmasti on?  
 - Mulla ei pahemmin ollu säästöjä kun lähdin, eikä ne tosiaan siellä päässä mitään raha-asioita kyselly :) Ei tarvinnu todisaa mitään.

Mikä oli Australiassa parasta?
 - Vähän ylempänä sanoin jo että sää eli sama vastaus tähän.

Millainen kaupunki Perth on?
 - IHANA! Sopivan iso, mahtavat rannat, Aussien aurinkoisin kaupunki, helposti tykättävä... Kokonaisen postauksen Perthistä voi lukea täältä!

Jos pitäisi valita vain yksi Australian kaupunki jossa vierailla, mikä se olisi?
 - Vaikka Perth on ehdottomasti minun lempparein kaupunki Ausseissa niin kyllä mie voisin sanoa, että Sydneyyn kannattaa mennä jos vain yhden kaupungin joutuu valitsemaan. Siellä on niin paljon nähtävää ja just niitä juttuja, mitä on vaikkapa telkkarissa nähny.

Miten sait säästettyä rahaa noihin sun reissuihin? Ja kuinka paljon sitä rahaa meni niitten aikana?
 - Au pair aikana säin säästettyä tosi hyvin, kuin myös farmitöiden aikana. Aasiassa selviää tosi hyvin noin tuhannella Australian dollarilla ja melkein sen verran mulla siellä menikin kuukautta kohden

Mitä teit australiassa? Ja kui kaua olit siellä?
 - Molempiin kysymyksiin oonkin jo vastannu ylempänä, mutta vastaan uudelleen. Au pairina olin noin 9kk, farmihommissa noin 3kk, baarissa töissä noin 3kk ja loput ajasta matkustelin. Yhteensä Aussessa tuli oltua noin 1,5 vuotta.


LONTOO:

Lontoo vai australia?
 - Maailman helpoin kysymys, eikä tosiaan tarvinnu miettiä sekunnin sadasosaa kauempaa. NO AUSSIT!

Olitko lontoossa ennen nyt tätä nykyistä muuttoa? Mitä siellä teit jos olit?
 - Olin Lontoossa 2009-2010 au pairina. Täältä voi kattoa Lontoo aikaista blogia!

Mite oikee rahotit nuo sun reissut?
 - Töitä tekemällä ja säästämällä :)

Miten oot/ootte rahallisesti pärjännyt siellä Lontoossa kun sulla ei oo töitä?
 - Asumis-ja työttömyystuilla.

Onko sulla siellä paljon ystäviä?
 - Yhden käden sormin voi laskea.

Mikä on lempipaikka lontoossa?
 - Richmond Park ja itse Richmondin alue on tosi kivoja! Tykkään myös Camden Townista, Notting Hillistä, erilaisista market paikoista ja monista puistoista keskustan lähellä. Ei mulla kuitenkaan ole mitään yhtä lempparipaikkaa, joka olisi yli muiden.

Mitä teet päivät pitkät ku sulla ei oo töitä?
 - Etin töitä monta tuntia päivässä, kokkaan, järjestelen paikkoja, hengaan Namin kans, kirjottelen blogia, luen blogeja, käyn ruokaostoksilla, käyn paikallisen työkkärin tapaamisissa.... :D


SEURUSTELU

Ootko tavannut namin perheen (äiti, isä ym.)
 - En ole.

Millainen koti teillä on?
 - Tämmönen perus enkkukämppä kokolattiamatolla hahhah! Ei hirveästi (tai siis ollenkaan) olla panostettu sisustukseen kun tämä on vaan tämmönen väliaikainen homma.

Minkä ikäinen nami on? kerran jo kysyin etkä vastannut :D
 - Mulle on tullu yks kommentti Namin iästä ja siihen vastasin.. Hmm, en kyllä tiiä mihin on sinun kommentti eksyny, mutta Nami on siis 31v.

Ootko seurustellut vakavasti ennen namia?
 - En ole.

Kolme parhainta puolta sinussa? / ja kolme huonointa?
 - Minuun on helppo tutustua, en ota asioita liian tosissaan ja innostun pienestäkin. / Minusta on kuoriutunu täällä mustasukkainen tyttö ja siitä haluan eroon, välillä innostun liikaa asioista ja joudun sitten pettymään ja välillä reagoin en niin aikuismaisesti kuin pystyisin joihinkin asioihin.

Kolme parasta puolta namissa? / ja kolme huonointa?
 - Mahtava huumorintaju, helppo tutustua ja välittävä luonne. / Huono ajan suhteen (myöhästelee välillä), ei osaa tehdä ns. miesten juttuja, joten mie oon se mies talossa ja välillä laiskottelee vähän kokkailujen ja siivoamisen suhteen ;)


TULEVAISUUS

Mitä aiot nyt siis alkaa opiskelemaan kaiken matkustelun jälkeen?
 - Markkinointi ja/tai mainonta juttuja olis kiva opiskella eli pitää vissiin aloittaa liiketaloudesta.

Haluatko lapsia? montako?
 -Haluan ja kaks vois olla hyvä. Miksei kolmekin.

Muutatkohan enää ikinä takas suomeen?
 - Muutan heti ens vuonna :)

Mitä haluat tehdä "isona"?
 - Haluan olla onnellinen perheen äiti, joka käy tykkäämässään työssä ma-pe. Parasta olis kun vois käydä myös lomalla vaikka kerran vuodessa.

Mikä sinusta tulee ''isona''?
 - Tähän vois varmaan vastata saman mitä tuohon edelliseen kysymykseen. Unelma-ammatti vois olla vaikkapas markkinointi-tai mainontapäällikkö jossain kivassa yhtiössä.

Koetko että Englanti/ulkomaat ovat sinun kotisi vai näetkö itsesi asumassa vakituisesti Suomessa vielä joskus tulevaisuudessa?
 - Sori vaan kaikki enkkufanit, mutta Englantiin en IKINÄ haluais jäädä/muuttaa asumaan! Aussit olis ihan unelmapaikka jos se vaan olis lähempänä Suomea. Todennäköisesti ainakin opiskelen Suomessa ja elämäntilanteesta riippuen muutan joko ulkomaille tai sitten jään Suomeen. Kyllä mie kuitenkin sitten myöhemmin haluaisin asua Suomessa ihan vakituisesti.


SEKALAISET

Kaipaatko Rovaniemeä? Ja mitä kaipaat eniten täältä?
 - Kyllä kaipaan ja aika usein vielä. Ennen ei ollu yhtään ikävä "sitä tylsää paikkaa", mutta nyt kun on aikuistunu sen verran niin alkaa arvostamaan asioita ihan erillä tavalla. Eniten kaipaan läheisiä ihmisiä. Jos nyt ajatellaan pelkkää kaupunkia niin voisin sanoa, että on ikävä sitä kaikkien asioiden helppoutta ja sitä, että kaikki tarvittava on lähellä.

Ootko opiskellut jotain?
 - Lukion jälkeen en mitään.

Onko sulla ajokorttia?
 - On ollu huomena tasan 4 vuoden ajan ;)

Lempparihajuvesi?
 - Tykkään tosi paljon Escadan hajuvesistä ja tällä hetkellä mulla on käytössä Sarah Jessica Parkerin SJP NYC tuoksu. Lemppareita molemmat.

Millaista luulisit elämäsi olevan, jos et koskaan olisi lähtenytkään au-pairiksi ensin Lontooseen ja sitten Austaraliaan, vaan olisit jäänyt Suomeen opiskelemaan/töihin?
 - En ainakaan olis Namin kans. Uskoisin, että olisin tällä hetkellä opiskelemassa jo toisessa koulupaikassa kun olisin tajunnut, ettei se eka valinta ollutkaan oikea. Tai sitten olisin tauolla opiskeluista ja tekisin vain töitä jossain päin etelä-Suomea, todennäköisesti Helsingissä. Asuisin todennäköisesti jonkun kämppiksen kanssa ja tuskin seurustelisin. En todellakaan olis kasvanu henkisesti näin paljoa, mitä oon reissujen ansiosta kasvanu. Olisin varmaan aika erilainen Noora mitä oon nyt!


Tätä oli kiva toteuttaa, pitää ottaa uusiksi sitten taas kun on lukijamäärä kasvanu tai aikaa on kulunu sen verran, että on järkeä tehdä tämmösiä :)



Noora

Nyt puhutaan tisseistä

Muistan kun monta vuotta sitten naureskeltiin mummon ja äitin kanssa joulusaunassa, kuinka mulle ei ikinä vois tulla rintasyöpää kun tissini ovat niin pienet, eikä niihin vois millään tehdä edes mammografiaa, kun eivät riitä mammografia laitteeseen. Silloin tosiaan vielä naureskelin asialle.

Tämän vuoden keväällä Australiassa ollessani löysin kyhmyn vasemmasta rinnastani. Tarkoitus oli mennä käymään lääkärillä, mutta se unohtui ja unohtui vaikka monet muistuttikin, että nyt Noora oikeasti menet käymään näyttämässä tuota pattia asiantuntijalla. Australian jälkeen lähdin Aasiaan lomalle ja kyhmy unohtui täysin. Suomessa se oli taas mielessä, mutta vasta täällä Englannissa sain vihdoin ja viimein tehtyä asialle jotain.

Pari viikkoa sitten varasin lähialueeni lääkäriltä ajan, jotta saisin vihdoin mielenrauhan patin suhteen. Lääkäri löysi patin ja laittoi mulle kiireisen lähetteen lähimpään sairaalaan rintapuolelle. Lääkäriajasta muutaman päivän jälkeen olinkin sitten jo istumassa naisten puolella "saunatakki" päällä muiden tissipotilaiden tavoin odottamassa aikaa Mr Tissiasiantuntijalle.

Kyseinen lääkäri merkkas tussilla kohdan, josta löysi patin ja kertoi, että seuraava askel on ultraääni, jonka jälkeen otetaan sitten neulalla koepala tutkittavaksi. Odottelin omaa ultravuoroani ja kun hoitaja kutsui hauskalla enkkuaksentilla nimeni, sydämeni alkoi hakkaamaan lujempaa ja lujempaa. Ultraus aloitettiin ns. terveestä puolesta eli oikeasta rinnasta ja kainalosta. Oikea puoli oli "wonderful, wonderful", mutta kun siirryttiin vasemmalle puolelle, ei kuulostanutkaan enää niin mahtavalta. Hoitaja pysäytti ultrakoneen patin kohdalle ja tutki sitä oikein kunnolla, jonka jälkeen ilmoitti joutuvansa hakemaan lääkärin paikalle.

Voitte vaan kuvitella minkälaisia ajatuksia siinä vaiheessa vilisi päässä. Tää on nyt tässä, kohta kuulen omistavani rintasyövän ja joudun kertomaan asiasta läheisilleni. Kenelle kerron ensimmäisenä? Miten ihmiset reagoi kuulemaansa? Minkälainen on ennuste? Kaikkea kävi mielessä aina hiustenlähdöstä ja parantumisesta kuolemaan saakka.

Lääkäri tuli paikalle ja yhdessä hoitajan kanssa he jatkoivat patin tutkimista. Ei onneksi kauaa kestänyt kun lääkäri jo ilmoitti, että ei tuo ole mitään muuta kuin kudosta, eikä muita jatkokokeita tarvita. Huhhuh mikä ihana vapautunu olo oli sen jälkeen ja heti lähti viestiä äitille Suomeen. Puhtaan paperit tuli!

Rintasyöpä ei todellakaan katso tissien kokoa tai muotoa ja se voi iskeä ihan kelle tahansa milloin vain! Tottakai riski kasvaa mitä vanhemmaksi tullaan ja miesten keskuudessa se on erittäin harvinaista, mutta esiintyy kuitenkin. Eli nyt kaikki naiset alkakaahan tutkimaan tissejänne säännöllisesti, jos ette ole sitä vielä tehneet! Ikinä ei tiedä mitkä sairaudet iskee ja milloin!


Ps. Muistakaahan kysellä pari postausta alempana!



Noora

KYSY! ASK! FRÅGA! SPØRG! CHIEDERE!

Tänne minun blogiin on viime aikoina eksyny aika monta uutta lukijaa, niin ajattelin tehä tämmösen kysymyspostauksen pitkästä aikaa. Monilla on varmaan asioita, jotka on jääny epäselviksi ja joihin ei oo löytäny vastausta vanhoista postauksista. Voitte kysellä minun matkustelusta, maista joissa oon käyny, kuinka pakata rinkka, kuinka valita matkaseura, miltä tuntuu seurustella ulkomaalaisen miehen kanssa, työnteko ulkomailla, mitä mulle kuuluu, ripsienpidennyksistä ja niin edelleen! Ihan mitä vain tulee mieleen ja mistä aiheesta tahansa :) Aikaa on tän viikon loppuun asti eli sunnuntaihin 16.12.!

Hi guys! I have got quite many new readers here so I decided that now it's your time to ask me what ever you have wanted to know about me and my life! If you want to know more about my travels, places I have visited, how it feels to live abroad, eyelash extensions, Finland, my life etc. just feel free to ask! Anything! You can send me questions until the end of this week (Sunday the 16th of December)! And by the way if there is anyone who wants me to start translating my posts please let me know and I'll do that!! :)

Ps. 12/12/12 wooohooo!



Noora

Huolia, murheita, harmeja..

Viime aikoina on tullu mietittyä kovasti mennyttä, nykyistä ja tulevaa aikaa. Mitä kaikkea on tullu koettua ja tehtyä, missä sitä onkaan tällä hetkellä ja mihin suuntaan tätä nykyistä elämää lähtee kuljettamaan. Aina säännöllisin väliajoin kuulen siitä, kuinka minun pitäisi olla jo opiskelemassa, olenhan jo niin vanha (kahden viikon päästä 22v..).. Lukion jälkeen suoraan opiskelemaan tarkasti harkittua ja unelmoitua ammattia, opiskeluiden jälkeen hyväpalkkaiseen/-maineiseen työhön ja samaan aikaan tottakai mennään kihloihin, suunnitellaan tulevia häitä ja aletaan perustaan perhettä, siitä on se "normaali" elämä tehty.

Mie en selvästi valinnut sitä niin sanottua normaalia tietä elämässäni. Muistan kun jo yläasteella opettajat käskivät miettiä tulevaisuutta ja ammatinvalintaa, mutta eihän se miettiminen auttanut yhtään. Valitsin lukion, jotta saisin kolme lisävuotta aikaa hakea sitä unelma-ammattia. Lukiosta valmistuttuani tajusin, että olin ihan samassa pisteessä mistä lähdinkin yläasteella ja tarvitsin lisäaikaa. Kaverit ja tutut puhuivat paljon au pairin hommista, joten päätin itsekin hakea au pairiksi ja lähteä tutkimaan tätä suurta maailmaa. Sille tielle jäinkin sitten melkein kolmeksi vuodeksi.

Olisinko kokenut enemmän opiskellessani vai tällä tiellä minkä valitsin? Entä olisinko tällä hetkellä onnellisempi kun opiskelut olisivat loppusuoralla ja työelämä edessä päin? Olisinko sama ihminen, jos en olisikaan lähtenyt maailmalle? Hukkasinko monta vuotta elämästäni, kun en tiennyt mitä haluan tehdä tulevaisuudessa?

Lähes kolmen vuoden matkustelun ja itseni tutkiskelun jälkeen koin vihdoinkin sen tunteen, että nyt mulle riittää ja haluan takaisin "normaaliin" elämään ja arkeen. Mulla olis tarkoitus aloittaa opiskelut ensi vuonna ja omasta mielestäni en ole yhtään myöhässä, vaikka välivuosia tuleekin olemaan silloin jo neljä.

Ja kyllä, mulla on montakin unelmaa, joista muutaman olenkin jo toteuttanut. Osa unelmista on vasta hakemassa muotoaan ja osasta en vielä tiedäkään mitään! Mulla on kaikki avaimet viedä tulevaisuutta haluamaani suuntaan ja nyt yritän tehdä itselleni parhaita valintoja. Kaikella on tapana järjestyä vai mitä?

Olenko huonompi ihminen kuin ne, jotka jatkoi ns. normaalin kaavan mukaan elämistä? Tekeekö se minusta jotenkin arvottomamman, että mulla ei ole ollut tarkkaa tulevaisuuden unelmaa mielessäni lapsesta asti? Itse voisin sanoa, että elämää ei ole tarkoitettu elettäväksi yhden kaavan mukaan. Jokaisella on oikeus valita, mitä haluaa elämältään, eikä erilaiset valinnat tee meistä yhtään sen huonompia kuin toisin valinneet.



Noora