Life as we know it

Okei... 21 päivää.... 21 päivää meni siihen, että ensimmäistä kertaa tunsin itseni vähän yksinäiseksi. Tai siis tunnen tälläkin hetkellä. Kävin pari tuntia sitten leffassa ja olin ainut yksinäinen ihminen siellä, muilla oli kaveri/poika-/tyttökaveri/vaimo/aviomies vieressä mukana. Outoa kun ei voi jutella/juoruilla kenenkään kanssa kaikesta mitä vain keksiikään, eikä voi soittaa oikein kellekään keskellä yötä, että lähetäänkö ajelemaan, kuuntelemaan hyvää musiikkia ja syömään hedelmäsalaattia Napapiirille (terveisiä Sallalle ja Lenille)!

Voi olla, että tämä tunne on jo aamulla ohi, tai no.. todennäköisesti on. Nyt alkaa erittäin kova kavereiden metsästys!

Willow Smithin Whip my hair -biisi on tuorein, mitä nyt on jääny mieleen ajomatkoilta

Tosiaan se leffa minkä kävin kattomassa on oikein viihdyttävä! Perus romanttinen komedia, välillä itketään ja välillä nauretaan, eikä tarvitse ajatella liikaa, voi vain nauttia leffasta ja Josh Duhamelista! Menis muuten melkein jo aussimiehestä, on sen verran hyvännäköinen.. Tässäpä traileria ja menkää ihmeessä kattomaan jos tulee Suomeen ja jos kaunis mies ja (yllättäen) melkein ennalta-arvattava juoni kiinnostaa! Tykkäsin!

Ainiin alkoi laiskottaan ja tää leffailta+suklaa vei voiton salilla rehkimisestä. Nyt kuitenkin nukkumaan, jos vaikka jaksais mennä 10am pumppiin!

Ps. muistakaahan onnitella Leniä (vaikka myöhässä) jos ootte unohtanu tärkeän päivän! Ja alapuolella on muutama tänään lisätty kuva, jos joku ei huomannut..

Noora