Ihania kamuja!

Meillä oli eilen kuuden tytön ja yhden pojan kesken tosi kiva "tyttöjen ilta". Syötiin kaikkea hyvää ja naurettiin kokoajan aivan kamalan surkeille jutuille. Porukan ainoa miespuolinenki sano, että onneksi on tuntenu meiät jo niin kauan, että oli helppo päästä mukaan meiän ihmeellisiin juttuihin :D Kaikilla ei olis kyllä huumori tai järki riittäny eiliseen...

Mulla on kyllä niiin ihania kavereita, etten ikinä vaihtais niitä toisiin! Ihan mahtavaa, että muutaman oon tuntenu jo sen 15-20 vuotta ja "tuoreimmatkin" tapaukset jo monen monta vuotta. Onneksi olen taas täällä näiden ihanien ihmisten ympäröimänä!

Ps. Kyselyn tulos näyttää, että tän blogin lukijoista noin 15% on miehiä ja 85% naisia. Selvästi eniten on 20-24 vuotiaita, toiseksi isoin ryhmä on 15-19 vuotiaat ja vähän yli kymmenen prosenttia on joko yli 25v tai alle 15v. Kiitos kaikille osallistuneille!!



Noora

Nonsense

Ei mulla muuta kuin, että eka työpäivä takana ja uudet ripset silmissä, tuli aivan ihanat, nyt väsyttää. Huomena lisää höpinöitä!



Noora

Treffailua

Tää päivä on pitäny sisällään kavereiden (ja mummon) tapailua ja jatkuu vielä, kun parhaista parhain kaveri tuli tänään Rovaniemelle ja kohta lähetään istuun porukalla johonkin. Tänään näin myös yhden kamun vauvat, joita en ollu ikinä aiemmin tavannutkaan! Otin järkkärin mukaan ihan sen takia, että voin näistä söpöistä pikkupoitsuista ottaa kuvia. Voi kun sais itellekin edes yhden...

 

Empä oo ennen tavannu kahvia juovaa koiraa :D

Kylläpä ne oli söpöjä! :)

Ps. Huomena alkaa työt jee!!!



Noora

Saturday night fever

Olipa kyllä huippu ilta eilen! Istuttiin ensin ihan lemppari 21:sessä, jonka jälkeen lähettiin vielä Tivoliin tanssimaan. Pitihän se vähän käydä juhlistamassa työpaikan saamista ja viimisiä hetkiä (ex-)työttömänä!

Tänään on ollu maailman laiskin päivä, enkä saanu yhtään mitään aikaiseksi. Parempi vaan mennä nukkumaan ja heräillä huomena virkeänä uuteen päivään ja viikkoon. Ens viikolla on jo maaliskuu, huippua!!!!



Noora

Kesäkuntoon 2020?!?

Mulla, kuten varmaan monella muullakin, tulee vuosittain se olo, että pitäis alkaa laittaan itteään vähän parempaan kuntoon kesää varten. Yleensä tää projekti alotetaan siinä heti uuden vuoden vaihduttua, mutta mie en kyllä tällä kertaa tehny yhtään mitään urheiluun liittyviä lupauksia. Ei ne mulla oo koskaan toiminu ennenkään. Yhen bodybalancen verran oon käyny salilla tänä vuonna, mutta silti haaveilen siitä kuuluisasta bikinikunnosta :D

"Nooo mie alotan sitten ens viikolla" -lause on kuultu aika moneen kertaan, mutta nyt ihan oikeasti pitäis tehdä asialle jotain! Tai siis haluan tehdä, ei se mikään pakko ole. Haluan olla paremmassa kunnossa ja saada lisää energiaa arkipäiväisiin juttuihin. Ykkösenä mulla on mielessä kiinteytys ja lihasten saanti, ei niinkään painonpudotus. Ihan vain se, että liikunnasta tulee aivan mahtava olo, pitäis tsempata jo tarpeeksi. Kyllähän se tsemppaakin, mutta se kuntoremontti pitäis alottaa just NYT, eikä sitten joku kaunis päivä hamassa tulevaisuudessa. Ehkä voi puhua pienestä laiskuudesta ja motivaation puutteestakin..

Selailin tuossa viime vuoden Bangkokin kuvia tulevia Thaimaa postauksia varten, niin sieltä löyty kuva, joka kuvaa aika hyvin tän hetkistä kroppaani. Tällä hetkellä iho on kyllä ku kalkkilaivan kapteenilla ja painoa on pudonnut tuosta kuvasta ehkä 5kg, mutta silti voisin sanoa, että suht tuolta näytän tällä hetkellä. Eli lähtötilanne melkein tämä ja toivottavasti lopputilanne on sitten vähän kiinteämpi ja lihaksikkaampi versio.

Ajattelin, että ehkä tämä vois vähän motivoida, kun oon nyt täällä blogissaki valittanu tätä omaa saamattomuuttani. Onko mitään mainioita vinkkejä, joiden avulla saisin lisää motivaatiota siihen mitä kovasti (mutta en vissiin tarpeeksi kovasti..) haluaisin??



Noora

My luck has finally changed!!

Miehän kirjottelin facebookissa, että tällä viikolla on kaks työhaastattelua, niin nyt on molemmat ohi ja tosi hyvä mieli jäi molemmista. Tänään aamulla oli haastattelu numero kaksi ja minut oli harvana valittu monen joukosta sinne! :) Pari tuntia myöhemmin sain sitten kuulla, että sain sen työn, mihin mulla oli haastattelu tiistaina!!!! Vein hakemuksen sinne viime viikon keskiviikkona eli ei menny kuin vähän yli viikko ja työ on nyt minun! Toivottavasti sais vielä tuon toisenkin homman, niin riittäis hyvin töitä. Selvästi on minun tuuri muuttunu parempaan suuntaan, kun Englannissahan en millään saanu töitä vaikka 5kk etin!

Kuvautin pikkusiskolla haastatteluasun lisäksi minun "uudet" Tommy Hilfigerin lasit, kun en niitä oo vielä täällä sen kummemmin esitellykään. Oon ihan rakastunu nuihin! Kuin myös tuohon kaulakoruun.. Mutta niin tässä kuitenkin nyt sitä asua eli kirkkaat pöksyt yhdistettynä mustaan bleiseriin ja toppiin :)))

Kaks kertaa kyllä piti miettiä, että uskaltaako nuita housuja laittaa vai onko liian räväkät työhaastatteluun, mutta hyvin ne vissiin toimi, kun töitäkin tuli!



Noora

Infopaketti au paireille!

MISTÄ KAIKKI SAI ALKUNSA

Lähdin itse au pairiksi vuonna 2009, kun en vielä tiennyt mitä haluan elämässäni tehdä. Olin silloin 18v, lukion päättänyt ja koin sen juuri sopivaksi ajaksi lähteä näkemään maailmaa ja itsenäistymään enemmän. Kaverit puhu lukion viimeisellä luokalla au pairin hommista, niin innostuin sitten itsekin niistä. Taisin innostua vähän enemmänkin, kun lähdin sitten vielä toisen kerran samoihin hommiin kun olin 19v.

PERHEEN ETSIMINEN

Halusin ensimmäisen perheeni olevan suomalainen, joten keskityin mol.fi sivustoon, missä ei nykyisin kai enää au pair paikkoja ilmotetakaan. Sieltä oli silloin kyllä tosi helppo löytää suomalaisia ulkomailla asuvia perheitä. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannu miettiä mitkä asiat on tärkeitä perhettä valitessa, kunhan kaikki kuulosti ihan hyvältä ja maa/kaupunki on ihan ok. Taisin kysellä vain palkasta, huoneesta, lähiympäristöstä, työpäivistä ja minkälaisia lapset on. Vähemmälle jäi kaikki pikkuset asiat, joita nyt osais kysellä tarkemmin.

Toisella kertaa en halunnu suomalaista perhettä, jotta vihdoin ja viimein oppisin englannin kunnolla. Ja mihin mie päädyinkään… Puoliksi suomalainen perhe ja lapsille piti aina puhua suomea. Harmittihan se aluksi, mutta eipä se harmitus kauaa kestäny kun pääsi paikanpäälle. Ensimmäisen au pair homman jälkeen aloin ettiin perhettä www.aupair-world.net sivustolta ja siellähän niitä työnantajia riittää pilvin pimein! Valitsin ne maat, joihin halusin ja aloin ettiin sitä täydellistä perhettä.

Muistaakseni lähettelin paljon sähköpostia molempien perheiden kanssa ja puhelimessa puhuttiin muutaman kerran. Siinä tuli kysyttyä aivan semmosia perusasioita, mitä nyt mieleen tulikaan.

Suosittelen kyselemään tarkasti työnkuvasta ja siitä mitä sinun tuleviin hommiin kuuluu. Jos menee järjestön kautta, niin siellä on selvät säännöt mitä au pair tekee ja mitä ei. Ilman järjestöä tai kirjallista työsopimusta perheet voi oikeastaan laittaa tekemään ihan kaiken koko talon siivouksesta perheen ruokien tekemiseen, unohtamatta pyykkien pesua ja kaupassakäyntiä. Eli kyselkää tarkasti mitkä hommat tulee sinun hoidettavaksi, maksetaanko ylityötunneista, minkälaisia päivät tulee olemaan, onko talossa muuta henkilökuntaa/perhettä jne… Ne sitten työjutuista. Kannattaa todellakin kysyä perheen säännöistä ja siitä mitä saat ja mitä et saa tehdä omana vapaa-aikanasi. Toiset perheet on paljon tiukempia kuin toiset ja niiden sääntöjähän pitää arvostaa ja niiden mukaan täytyy sitten elää siellä.

Molemmat perheet löysin netistä eli en menny järjestön kautta. Kummankaan löytämisessä ei ollu pahemmin ongelmia, sen verran paljon on niitä jotka au pairia tarvii ja netistä löytää tosi hyvin. Vaikea sanoa kannattaako mieluummin mennä järjestön kautta, kun siitä mulla ei ole mitään omia kokemuksia. Oikean perheen löytää kyselemällä perheeltä niitä itselle tärkeitä ominaisuuksia ja sitten myöskin ihan fiiliksen mukaan. Todellisuushan ei ole aina sitä miltä netissä näyttää, vaan sen oikeastaan tajuaa vasta sitten kun on perheen luona. Toisilla käy tosi hyvä tuuri ja toisilla taas ei. Jos ei vaikka halua siivota ollenkaan, niin sitten pitää valita semmonen perhe, joka ei vaadi au pairia siivoamaan.

Kun tekee au pair hakemustaan, kannattaa miettiä mitä itse äitinä/isänä haluaisi kuulla. Hakemukseen voi sisällyttää: oma persoonallisuus, vahvuudet, lastenhoitokokemus, miksi haluaa au pairiksi jne. ja kuva on myös hyvä. Omat lapset on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin ei kannata kirjotella, että harrastaa bilettämistä ja juomista. Vanhemmat haluaa valita vastuullisen ja luotettavan tyypin lapsiansa hoitamaan. Ei myöskään kannata kirjoittaa, että ”haluan au pairiksi siksi, että pääsisin bilettämään ja matkustelemaan ja pitään hauskaa”. Kaikki ei tuota halua kuulla vaan joillekin tärkeintä on se, että au pair tulee lapsien takia. Eli kannattaa tehdä erittäin aikuismainen hakemus, niin se parantaa jo mahdollisuuksia saada hyvä perhe! Ja kun oikea perhe osuu kohdalle, kannattaa heti ottaa yhteyttä ja vaikka skypettää, ettei joku muu ehdi sitä napata.

ENNEN LÄHTÖÄ

Ennen au pairiksi lähtöä, ja muutenkin kun ulkomaille lähtee, kannattaa pitää huoli siitä, että vakuutukset on kunnossa. Kohdemaata kannattaa tutkia ainakin sen verran, että tietää tarviiko sinne hankkia viisumia/vastaavaa tai pitääkö passin olla voimassa tietyn verran jne.. Ainakin Australiaan mennessä piti hankkia netistä etukäteen viisumi, mikä olikin jo muutamassa päivässä helposti hoidettu. Muutenkin Ausseihin meno oli helppoa, eikä isoja ongelmia tullu vastaan. Aina kannattaa kuitenkin olla varasuunnitelma, jos asiat ei menekään niin kuin niiden oli tarkoitus ja rahaa pitäis myös olla sen verran, että yllättävätkin jutut pystyy maksamaan. Erilaisiin virastoihin saattaa joutua myös ilmoittamaan tulevasta ulkomailla asumisesta ja itse ilmoitin ainakin työkkäriin kun olin siellä työttömänä työnhakijana.

Voin kertoa, että tunteet heittelee ihan ääripäissä ennen lähtöä. Välillä tuntuu, ettei millään haluais lähteä ja kohta taas hyppii innoissaan kun pääsee kokemaan jotain uutta! Itkua ja naurua on molempia luvassa viimeistään silloin kun lähtöön on enää hetki. Muistakaahan nähdä kavereita vielä oikein paljon, että voi niitä sitten halailla varastoon tulevan koitoksen ajaksi!

TYÖSUHDE

Hostperheiden kanssa en tehnyt kirjallista työsopimusta, mutta työnkuvasta ja työtehtävistä sovittiin ennakkoon. Suosittelen kyllä kaikkia tekemään kirjallisen sopimuksen jos ei mene järjestön kautta. Ja muistakaa pyytää työtodistus työajan loputtua!!

HOSTPERHE

Minun molemmissa hostperheissä oli kaks lasta ja molemmat vanhemmat. Englannin perheessä oli kouluikäinen tyttö ja päiväkoti-ikäinen poika ja Ausseissa kaks poikaa, vauvaikäinen ja leikki-ikäinen. Lapsien iällä ei hirveästi ollu mulle väliä, mutta jos joku haluaa päästä vähän helpommalla kannattaa ehkä valita kouluikäisiä lapsia, ne on kuitenkin sen verran isoja jo. Ihan vauvaikäiset on myös suht helppoja jos vain on tottunu olemaan sen ikäisten kans. Kannattaa ite miettiä minkä ikäisiä lapsia haluaa hoitaa ja kuinka monesta on valmis ottaan vastuuta.

KOHDEMAA

Muistan silloin kun ekan kerran aloin valitseen maata, mihin haluan au pairiksi. Listalla oli monia Euroopan maita, mutta äiti käski valita jonkun, missä puhutaan äidinkielenä englantia ja oikea valintahan se olikin. Tärkeintä mulle oli saada suomalainen perhe ja ei liian kaukaa Suomesta, joten Englanti ja Lontoo oli oikein hyvä vaihtoehto. Lontoo ei ole mikään lempparipaikka, mutta kyllä se silloin oli just sopiva sen hetkiseen elämään.

Englannin jälkeen päätinkin sitten lähteä niin kauas Suomesta kuin mahdollista. Listalla oli tällä kertaa niin Afrikan, Aasian kuin Etelä-Amerikankin maita. Jenkit ja Aussit myös ja ne ehkä olikin ne kaks lempparia. Jossain vaiheessa Aussit kuitenki innosti eniten ja keskityin löytämään hyviä aussiperheitä. Puoliksi Aussi ja puoliksi Suomiperhe löytyikin ja ei menny kuin pari viikkoa ja olinkin jo menossa kohti Australia Perthiä!

Australia/Perth oli näistä kahdesta EHDOTTOMASTI se parempi paikka! Siitä tuli mulle kuin toinen koti ja voisin ihan minä päivänä vaan mennä takaisin! Lontoota ja Englantia kohtaan onkin sitten vähän päinvastaiset tunteet. Kyllähän se Lontookin on kiva paikka, mutta kyllä mie tykkään enemmän rannoista, lämmöstä ja rennosta meiningistä :) En kyllä näin jälkeenpäin vaihtais nuita kohdemaita, vaan voisin valita molemmat uudestaan. Englanti oli sopivan helppo ja lähellä oleva maa ja Ausseissa olikin sitten vähän enemmän haastetta ja jännitystä.

Taas voisin sanoa, että kannattaa kirjottaa vaikka listaa niistä jutuista mitä haluaa tulevassa kotimaassa/-kaupungissa olevan ja sitten alkaa valitseen paikkaa. Vaikea alkaa antaan mitään neuvoja, kun kaikki tykkää vähän erilaisesta.

RAHA-ASIAT

Ennen lähtöä mulla oli jonkin verran säästöjä, mutta ei todellakaan mitään suuria määriä, puhutaan max 500€:sta. Englannista tulin ihan tyhjin käsin kotiin kun oli menny kaikki säästöt ja palkkakin, mutta Australiassa sain säästettyä sen verran, että pääsin lomalle Aasiaan. Englannissa minun palkka oli muistaakseni £90/viikko ja Ausseissa AUS$250/viikko. Au pair ajan kaikkia kustannuksia on tosi vaikea alkaa laskemaan yhteen, kun rahaa menee liikkumiseen, puhelimen käyttöön, shoppailuun, ulkona syömiseen, baariin jne. ihan oman mielen mukaan. Toiset kuluttaa viikoittain ihan hirveästi rahaa, eikä mitään jää säästöön ja toiset taas säästelee ja käy vaan harvoin ulkona. Niin ja sitten tietenkin pitää maksaa lennot kohdemaahan. Mie maksoin ite lennot Englantiin ja takaisin Suomeen, mutta Aussilennoista sain puolet hostperheeltä.

AU PAIR TYÖN KESTO

Työn kesto riippuu ihan perheestä ja niiden tarpeista. Jotkut hakee esim. vain kesäksi kun lapset on lomalla ja toiset taas tarvii just silloin kun lapset on koulussa. Oon nähny myös semmosia perheitä, jotka haluaa saman au pairin pysyvän niillä jopa 2 vuotta. Itse olin Englannin perheessä 7,5kk ja Australian perheessä 9kk.

AU PAIRIN ARKI

Tämäkin riippuu ihan perheestä, toiset haluaa, että siivotaan ja kokataan ja toisille riittää pelkkä lasten hoitaminen. Minun molempiin au pair hommiin kuului lastenhoidon lisäksi myös siivoaminen, pyykkäys, kaupassa käynti…. Toisessa perheessä kokkasin vähän ja toisessa taas oikeastaan joka päivä. Järjestön kautta kun menee, niin silloin ei tarvi hoitaa muita kuin lasten asioita eli ei pestä esim. vanhempien pyykkiä tai tehdä muita au pairille kuulumattomia hommia. Minun molemmissa perheissä äiti oli suuren osan päivistä kotona ja toisella perheellä oli viikoittainen siivooja, mutta siivottavaa riitti silti oikein hyvin myös au pairille.

Englannin perheen kanssa ei käyty lähipaikkoja kauempana, mutta Aussiperheen kans käytiin Balilla, Singaporessa, Malediiveilla ja myöskin Perthin lähistöllä. Nämä reissut ei nyt ihan perus arkipäivää ollu, mutta arkea nyt kuitenkin.

 

VAPAA-AIKA

Au pairin vapaa-aikakin riippuu siitä millaisessa perheessä on. Toisessa perheessä mulla oli enemmän sääntöjä ja mm. kotiintuloajat, joita piti noudattaa eli vapaa-aika oli enemmän rajoitettua. Toiselle perheelle riitti, että olen oikeaan aikaan töissä eli vapaa-aika oli mulle ihan minun aikaa ja sain käyttää sen miten halusin. Monesti lähin töiden jälkeen suoraan salille tai sitten vaan istuin koneella pävittämässä blogia, juttelemassa Suomikavereille tai sitten vaan hengailin jossain. Saatoin myös joskus kattoa vaikka leffaa hostperheen kans. Viikonloput oli yleensä vapaat ja silloin tehtiinkin sitten kavereiden kans vähän pitempiä reissuja lähistöllä, shoppailtiin, käytiin baarissa, ulkona syömässä jne.. tai sitten vaan rentouduttiin. Englannissa en käyny kovinkaan montaa kertaa baarissa, mutta Ausseissa tuli käytyä sitten useammin.

Arkipäivinä ei hirveästi ehtiny mitään isompaa tekeen kun työt loppu monesti sen verran myöhään ja päivänki aikana vapaata saatto olla max muutama tunti, mutta tosiaan viikonloppuisin oli sitten enemmän aikaa tehdä omia juttuja. Suomen ihmisiin tuli pidettyä yhteyttä lähes päivittäin ja onneksi skype on keksitty, niin sillä pysty aina kunnolla jutteleen jos halus.

KAVERIT

Au pairina olemisessa on se huono puoli, ettei hirveän helposti tutustu paikallisiin, jos ei opiskele vaikka siinä työn rinnalla. Kuitenkin kun se työ on sitä hostperheen kotona olemista pääasiassa, niin ei siinä aina ehdi tutustua uusiin ihmisiin. Muihin au paireihin on kaikista helpointa tutustua kun facebookista löytyy niitä ”Au pair in ….” ryhmiä ja ne on ihan samassa tilanteessa kuin itse, eli tarvii kavereita. Myös esim. salilta, baarista ja rannalta löytää uusia tuttavuuksia. Mulla ei ollu Englannissa eikä Ausseissakaan hirveästi kavereita, mutta muutama semmonen läheinen kamu oli ihan tarpeeksi.

KIELI

Mie tosiaan puhuin suomea molemmissa perheissä (plus toisessa puhuin enkkua perheen isälle), mutta tietenkin muiden ihmisten kans tuli höpöteltyä englanniksi. Minun kielitaito oli aivan surkea ennen Englantiin lähtöä ja ei se siellä älyttömästi parantunutkaan. Mulle oli vaikeaa edes jäädä smal talkia höpiseen naapureiden kans kun olin niin epävarma, enkä osannut edes perusasioita kunnolla. Australiassa sitten kielitaito vahveni ja varsinkin sitten au pair ajan jälkeen kun oli enemmän tekemisissä ulkomaalaisten kans. Eli voin sanoa, että ei kannata jättää lähtemättä au pairiksi vain sen takia, että kokee, ettei kielitaito ole tarpeeksi vahva. Maailmalla oppii!!

ASUMINEN 

Lähes aina au pairit asuu perheen kanssa samassa talossa/asunnossa, mutta joskus hostperheillä on oma asunto tulevalle työntekijälle. Molemmissa perheissä mulla oli oma huone niiden talossa.

ONGELMATILANTEET

Toisen perheen kanssa meille tuli pieniä erimielisyyksiä muutaman vapaa-aika säännön takia ja jouduinkin miettimään kotiinlähtöä ihan tosissani. Hetken pähkäiltyäni päätin kuitenkin jatkaa ja sopeutua perheeseen ja oonkin tosi tyytyväinen, että jäin. Aikuistuin sinä aikana ihan hirveästi ja kärsivällisyys ja päättäväisyys kasvoi. Ongelmatilanteissa puhuminen totta kai auttoi ja myöskin juttelin omalle äitille niin se helpotti. Jos menee järjestön kautta, niin sieltä pitäis aina saada tukea tuommosissa tilanteissa. Toisen perheen kans ei ollu oikeastaan yhtään mitään ongelmia.

KULTTUURIEROT 

Vähän vaikea sanoa kulttuurieroista kun perheet oli vähintään puoliksi suomalaisia ja Englanti ja Australia on kuitenkin sen verran samanlaisia kuin Suomi niin ihan hirveän suuria eroja ei ollut. Tottakai nuissa molemmissa maissa ihmiset on ihan erilaisia, tulee helposti jutteleen ja on avoimempia kuin suomalaiset ja Ausseissa sitten ollaankin rennoimmista rennoimpia. Kelpas mulle! Mie oon tosi sopeutuvainen ihminen niin mulla ei ollu mitään vaikeuksia sopeutua vieraisiin perheisiin tai uusiin maihin ja kulttuureihin. Tähän olis helpompi vastata, jos olisin ollu au pairina ulkomaalaisessa perheessä, erikielisessä maassa tai sitten ihan Suomen kulttuurin vastakohdan omaavassa paikassa.

OMAT TUNTEMUKSET

Au pairina olo oli välillä tosi rankkaa henkisesti. Aina tietyin väliajoin tuli mieleen, että mitä ihmettä mie teen täällä vieraan perheen kotona ja vieraiden juttujen keskellä. Toisaalta sitten tuli niitä hetkiä kun kaikki oli täydellistä ja tuntui kuin perhe olisi ollu oma tai ainakin jo pitkään tuttu. Osa ajasta siis tuntui siltä, että olin vain pelkkä työntekijä, mutta tuli niitäkin hetkiä milloin tunsi kuuluvansa ainakin edes vähän siihen perheeseen. Minusta ainakin kasvoi itsevarmempi, kypsempi ja henkisesti paljon vahvempi naisen alku nuiden au pair hommien avulla. Kärsivällisyys ja sopeutuminen uusiin ja erilaisiin tilanteisiin parani myös aivan hirveästi. Oon niin tyytyväinen, että päätin lähteä au pairiksi ja sen jälkeen tutkimaan maailmaa vielä lisää! En varmastikaan olisi näin avoin, ennakkoluuloton ja rohkea jos olisin jääny Suomeen. Itse sitä rohkeutta ei niin helposti edes tajua, mutta kyllähän se vaatii aika paljon lähteä yksin kohti tuntematonta ja tästä oonkin kuullu positiivista palautetta ja kannustavia kommentteja monta kertaa.

OMAT KOKEMUKSET

Au pair aikana opin tosi paljon itsestäni ja siitä, mikä on tärkeää elämässä. Kummaltakin perheeltä opin paljon, enkä vaihtais heitä näin jälkikäteen vaikka voisinkin. Omien kokemuksieni jälkeen oon ehdottomasti sitä mieltä, että Australiaan kannattaa suunnata mieluummin kuin Englantiin, mutta sehän on taas ihan mistä tykkää. Ja jos au pairin hommat kiinnostaa niin lähtekää ihmeessä! Koulut ja työpaikat kyllä odottelee, mutta myöhemmin ei välttämättä ole mahdollisuutta enää lähteä nuihin hommiin tai muutenkaan reissuun!

AU PAIR AJAN JÄLKEEN

Nyt Englannin au pair töistä on kulunu jo yli 2,5 vuotta ja Ausseistakin jo yli 1,5, mutta olen silti yhteydessä perheisiin. En jokapäiväisesti kuitenkaan, mutta aina silloin tällöin.

"Hahahah näytät ihan siltä, että tuo olis sinun vauva ja olisit just tullu synnyttämästä!" by pikkusisko...

VINKKEJÄ TULEVILLE AU PAIREILLE

Te kaikki tulevat au pairit, muistakaa, että au pairin työ ei todellakaan ole aina niin helppoa ja kevyttä miltä se kuulostaa! Tässä lähinnä tarkotan nyt henkistä puolta, mutta on se joskus fyysisestikin raskasta. Jos ette ole varmoja kauan kestätte ”yksin” ulkomailla, kannattaa valita joku ”helppo” Euroopan kaupunki, kun sieltä on kuitenkin suht yksinkertaista tulla takaisin kotiin. Au paireilu ei sovi semmosille, jotka alkaa jo muutaman hetken jälkeen ikävöimään perhettä, kavereita ja kaikkea tuttua ja turvallista. Pitää löytyä avoimuutta, suomalaista sisua ja seikkailuhenkistä asennetta, niin pääsee jo pitkälle!

Siinä tuli nyt aika paljon kaikkea au pairin elämästä, mutta jos vielä jäi jotain kysyttävää, niin laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin kommenttia niin vastailen! :)

Noora 

Neon coral shirt

Pitkästä aikaa kuvia vaatteista! Kävin eilen ostamassa tuon hirveän kirkkaan paidan GinaTricotista, kun Oulussa näin sen GT:n myyjän päällä ja sillä se ainaki näytti tosi hyvältä. Eihän se tietenkään samalta näyttäny minun päällä, mutta tuopahan ainaki vähän piristystä tähän talveen!

Ps. Muistakaa vastata kyselyyn! :)



Noora

Kyselyä, toiveita ja höpöttelyä

Voi kamala kuinka paljon on asiaa, mistä haluan tänne kirjottaa! Au pair postaus on tekeillä, Rovaniemestä pitäis tehdä pieni infopaketti, erilaisia "syvällisiä" juttuja on mielessä ja sitten on esimerkiksi edelleen viime vuoden Thaimaan reissun kuvat ihan kokonaan käymättä läpi! Thaimaa jutut haluan ihan ehdottomasti blogiin kun kuitenkin kaikki muutkin reissut on koottu tänne :)

Mulla on vähän jotenkin aikaansaamaton olo. Tai no ei oikeastaan, vaan lähinnä tuntuu siltä, että kaikki on vähän kesken nyt ja haluaisin saada arjesta kunnolla kiinni, niin alkais blogikin rullaamaan hyvään tahtiin. Kävin tosiaan eilen työhaastattelussa, kuten jo facebook sivuilla mainitsinkin, toivottavasti sieltä kuuluu positiivisia vastauksia! Haluan niin kovasti töihin!!

Viime aikoina oon muuten kuullu varmaan viikoittain joltain miespuoliselta kaveriltani kuinka se lukee minun blogia. Se tulee aina niin yllätyksenä, kun joku sanoo lukevansa tätä ja varsinki jos kyseinen tyyppi on mies! Mulla onkin nyt pitkään kiinnostanu, että kuinka paljon täällä sitten oikeasti käy näitä kakslahkeisia ja samalla myös se, että minkä ikästä porukkaa täällä yleensäkin käy. Laitoin tuohon reunaan kyselyä niin vastatkaahan kaikki siihen!

Jotta tämä olis vieläki vähän sekaisempi postaus niin voisin lisätä, että jos teillä on mielessä jotain juttuja mistä haluatte minun kirjoittavan niin antakaahan tulla! Lisätään ne tuohon jo valmiiksi isoon listaan niin tulee mullekin vähän enemmän tekemistä :D Kaverit on koulussa/töissä/kiireisiä, niin yritän sitten pitää ittenikin aktiivisena, ettei tule tylsiä hetkiä.


Vitsit mikä ihana ilma taas!! Kyllä se kevät sieltä vielä tulee!




Noora

I'm sexy and I know it!!

No niin nyt on selvitty Oulun viikonlopusta ja univelatkin on nukuttu pois ainakin osaksi. La mia vitan facebook sivuja päivittelin majoneesipizzakuvan verran, mutta tänne blogin puolelle en ehtiny ollenkaan. Viikonlopun teemana tais olla (lause I'm sexy and I know it!) yhdessä juhliminen ja tarkoituksena olikin mennä baariin niin perjantaina kuin lauantainakin. Perjantai alko hyvin, mutta jäi aika lyhyeen kun ei päästy Kaarleen sisään koska se on k-20 ja pikkusisko on muutamaa kuukautta vaille kakskyt.. Ei voinu portsari joustaa edes sen verran vaikka jonoakaan ei ollu yhtään, murr! Mentiin 1bariin kehittelemään sotasuunnitelmaa, mutta luovutettiin ja lähettiin vaan majoneesipizzojen kautta nukkumaan.

Lauantai olikin sitten astetta hurjempi! Päivällä shoppailua, iltapäivällä tortilloja, illalla alottelua ja yöllä hulluna humalassa juhlimista! Hahahaa oli pakko käyttää tuota äitin sanontaa, hulluna humalassa :D Meillä oli kyllä tosi hauskaa ja oli pitkästä aikaa kivaa olla serkusten kans koossa, niin ja tää oli eka kerta kun me kaikki neljä tyttöä päästiin yhdessä juhlimaan! Illan kuvasaldo ei ole mikään hirveän iso ja laadukas, mutta videomateriaalia on kyllä senkin edestä. Saatiimpa ainaki eilen nauraa kunnolla kun kuunneltiin minun selityksiä pienistä vihreistä miehistä ja merilevistä. Älkää edes kysykö...

Löysin ihanat kengät, mutta oikea koko oli kadoksissa....

"...creates a unique 'high'..."

Kaunista...

2013 vs. 2000

Ja serkukset kiittää ja kuittaa!! Nyt alko sitten uus terveellinen ja hyvä elämä! FOR SURE!!



Noora

Maybe one day you will understand why

Australiassa ollessani tutustuin englantilaiseen artistiin nimeltä Passenger, kun hän sattui olemaan Angus & Julia Stonen keikalla lämppärinä. Passenger oli melkeimpä parempi kuin itse pääesiintyjät, joten päädyin herran keikalle vielä uudemmankin kerran. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä, nimittäin keikoilla esitetty biisi, jota en millään löytäny mistään, enkä myöskään tiennyt sen nimeä. Homma vaivas hetken ajan, mutta unohtui kuitenkin suht pian.

Nyt näin melkein kaks vuotta myöhemmin kuulin kyseisen kappaleen radiosta ja vielä Suomessa!!! Ihan mahtavaa!! Tulee kyllä tosi hyviä muistoja ja ihania ihmisiä mieleen tästä!

 

Onneksi oon alkanu laittaan tänne blogiin muistoja tuovia ja muuten vaan hyviä biisejä, niin täältä on helppo sitten kuunnella niitä tuolta music tagin alta... :)

Noora

Oman penkkaripäivän muistelua

Eihän siitä olekaan kuin neljä vuotta kun olin itsekin vielä lukiossa huutamassa "ABI LÄHTEEEEE!!!!" ja kaupungilla heittelemässä karkkia! Oli se vaan kyllä mukava päivä ja se on yks viimeisimmistä hetkistä kun kaikki lukiokaverit oli koolla.

Meillä täällä Rovaniemellä ainaki on tapana valita kouluille omat teemat joiden mukaan pukeudutaan ja koristellaan koulu. Helsingissä kuulemma ainakin on ne jotku haalarit, jotka maalataan tms.(?), mutta omasta mielestä tää teemajuttu kuulostaa kivemmalta. Meillä oli silloin teemana lelulaatikko ja mie pukeuduin leijonaksi. Tässä vähän meiän päivän tunnelmia..

Seuraavaksi sitten seuraamaan pikkusiskon penkkareita! Niin ja hyvää ystävänpäivää muuten kaikille! :)



Noora