Face photography

Nyt on virallinen hovikuvaaja kotiutettu turvallisesti tänne isosiskon hellään huomaan! Viimiset pari päivää on sisältäny shoppailua, työnhakua, PALJON karkkia, nauramista..... Tänään kuvaaja pääsi ensimmäistä kertaa hommiin kun kierreltiin tässä lähialueella ja yritettiin ottaa vähän laadukkaampia kuvia tänne bloginkin puolelle. Eipä oo minun naama täällä hirveästi näkyny viime aikoina, nyt sitten senkin edestä.

"That lipstick is so ugly!" by NAM

Huomena sitten Lontooseen päiväksi ja illalla tuleekin pikkuserkku myöskin kylään tänne meille. Paljon kuvia on toivottavasti siis luvassa!



Noora

Job interview outfit and "shopping"

Nyt on takana ensimmäinen työhaastattelu Englannissa ja hyvinhän se meni! Mulla oli muun muassa paras vastaus niiden yhtiötä koskevaan kysymykseen mitä ne oli kuullu. Googlettamisesta oli siis ainakin jotain hyötyä! Niillä on kuulemma paljon hakijoita kyseiseen hommaan, niin en masennu jos en työtä saa. Haastattelu kuitenkin meni hyvin ja oon ylpeä itsestäni! Tottakai toivon, että yllätyn positiivisesti ja pääsen olemaan osa niiden aivan mahtavaa porukkaa siellä!

Haastattelijatytöt oli tosi mukavia ja voin kertoa, että ne kyllä tykkäs minusta. Koko tilanne oli tosi rento ja mukava ja tuntu kuin olis kavereiden kans jutellu. Toinen haastattelijoista vielä höpötteli haastattelun jälkeen jotain minun jaloista ja kengistä, kun ne oli sen mielestä niin pienet :D Toivon, että ne soittelee mulle viikon kuluessa, kuten lupasivat, jos saan työn!

Taisin pukeutua vähän liian "hienosti" kun ensimmäinen työntekijä, jolta kyselin managerista, kommentoi, että "Oh, you look so smart!". En oikein tienny, mitä laittaisin päälle sen tyyliseen paikkaan, mutta olihan tuokin parempi kuin se, että olisin näyttänyt juuri lenkiltä tulleelta. Haastattelun jälkeen menin vielä "shoppailemaan" Primarkiin eli kuluttamaan aikaa, kun Nam oli vasta tulossa kotiin päin ja päätin odotella sitä. Primarkista löytyi ihania villapaitoja, mutta ei yhtäkään oikeassa koossa. Kaikki niistä oli kokoa 14-18 ja oma kokohan on se 8-10 ellei pienempikin villapaidoissa eli jäi sitten ihanuudet ostamatta.

Ensimmäisestä kuvasta näätte jotenkuten mitä mulla oli päällä tänään. Huomatkaa kädessä oleva musta kansio, jonka takia varmaankin näytin MUKA niin viisaalta :D Toisessa kuvassa on sitten ne jättipaidat, joihin olis menny minun lisäksi vielä vaikka joku toinenki tyttö.

Ps. Pikkusisko tulee keskiviikkona kahen viikon vierailulle, niin eiköhän sinä aikana tuu otettua muutakin kuin peilin kautta otettuja iPhone kuvia!



Noora

Wish me luck and keep your fingers crossed!

Elämäni ensimmäinen englanniksi oleva oikea työhaastattelu edessä tuossa parin tunnin päästä ja voin sanoa, että oon innoissani, mutta jännittää myös aika paljon! En oo antanu itteni innostua liikaa jos ei sitten onnistukaan.

Viime perjantaina kävin viemässä cv:täni tähän lähellä olevaan isoon ostoskeskukseen ja myös Lontoon keskustaan Oxford Streetille. Mulla ei ollu minkäänlaisia odotuksia päivästä ja yllätykseksi sainkin heti yhdestä paikasta kutsun työhaastatteluun! Kerrankin kävi hyvä tuuri!

Aluksi mulla oli tarkoitus hakea toimistohommia paremman palkan ja hyvien työtuntien perässä, mutta eihän siitä oo tullu ainakaan vielä mitään. Muutettiin vähän taktiikkaa ja hommahan lähti heti eteen päin! Oon jo monta viikkoa harjoitellu kysymyksiä ja vastauksia ja kuinka olla työhaastattelu tilanteessa ja nyt viikonlopun aikana otin selvää yhtiöstä ja muutin vastauksia kyseiseen työhön sopivaksi.

Paikasta kerron enemmän sitten jos tai toivottavasti KUN saan työn :) Mummolla on peukut ja kuulemma myös varpaatkin pystyssä ja äiti ja Nami on toivottanu onnea ja tsemppiä haastatteluun. Laittakaahan muutkin peukut pystyyn, että saisin vihdoin töitä ja aloitettua tienaamisen ja sosiaalisen elämäni täällä!


Noora

Lovely little Filipinos

Kuten edellisessä Filippiinit postauksessa mainitsinkin jo, niin Filippiiniläiset lapset on kyllä aivan parhaita! Ne oli jotenkin niin sympaattisia ja aina hymyilemässä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tietenkin. Uskon, että suurin osa heistä tulee aika köyhistä oloista, mutta silti osa pääsee kouluun ja lähes kaikki innostuu aina kaikesta niin pienestä. Olis ollu aivan mahtavaa mennä sinne ison, täynnä leluja tai vaikka koulujuttuja olevan, rinkan kanssa ja jakaa sen sisältö lapsille. Siinä olis varmaan muutama kyynel itelläkin tippunu, kun olis nähny ne pienet filippiiniläiset niin iloisina uusien tavaroidensa kimpussa.

Osa lapsista oli tosi ujoja heti kun näki kameran ja toiset taas poseerasivat oikein kunnolla ja selvästikin nautti siitä, että annetiin niille huomiota :) Heitä oli erittäin vaikea saada yhteiskuvaan, joten yhteiskuvia on olemassa vain kaksi huonoa ja niistä kahdesta valitsin sen vähän paremman. Muutama pikkuinen ylimääräisellä energialla varustettu taskurakettikin löytyi ja ne ne vasta olikin vaikeita kuvattavia! Onneksi kuitenkin muutama onnistunut otos tallentui kameraan ja nyt blogiinkin. Missään maassa en ole muuten nähnyt yhtä kauniita lapsia kuin Filippiineillä!

Voi kun pääsis takaisin näihin mahtaviin lapsien kanssa vietettyihin hetkiin!

(Ensimmäiset kolme kuvaa on otettu iPhonella, muut järkkärillä.)

Huomasin just, että hymyilin koko tän postauksen tekemisen ajan. Tulee niin hyviä muistoja mieleen!

Ps. Bongasitteko suomalaisen linnun kuvista? ;D



Noora

N&N Time to learn some finnish part 2!

Muistatte varmaan suomen kielen opiskelua numero ykkösen? Tänään aamulla tuli sitten kakkososa ja ei voi muuta sanoa kun, että jälleen kerran on herralle ne "tärkeimmät" sanat jääny mieleen! Ja jos ette ymmärrä kaikkea käyttäkää mielikuvitustanne. Ei kannata multa kysyä, ei nimittäin leikkaa mullakaan sen paremmin haha :D Tähän tarvis taas käyttää Nam-Suomi-Nam sanakirjaa..

Namilta tulee paljon enemmän suomea puhuttuna kuin kirjoitettuna, pitäis joskus saada kuvattua muutama salavideo siitä niin huomaisitte :D

Noora

Philippines: Manila, Cebu City and Mactan Island

Meidän aika Filippiineillä oli kyllä täynnä erilaisia tunteita ja kokemuksia. Heti ekana päädyttiin erittäin mielenkiintoiseen hotelliin Manilassa. Hotellin nimi on Hotel Paradis, "koe paratiisi maan päällä", ja se oli kyllä oudoin majoituspaikka missä olen ikinä käynyt. Yhteisten tilojen seinät, huonekalut ja sisustusjutut oli kaikki valkoisia, valaistus oli sinertävä ja tosi hämärä, respan naisilla oli siivet selässä, länsimaalaisia ei missään ja muutenkin jotenkin todella oudon rauhallinen tunnelma. Vaikea kuvailla koko paikkaa, se pitää ite kokea, mutta onneksi ei tarvinnu olla siellä kuin yhden yön ajan.

Manilasta otettiin pikkulentokone kohti etelää ja Cebua, mistä meillä oli kovat odotukset. Ensimmäiset päivät oltiin Cebu Cityssä kaukana rannoista ja vietettiinkin päivät hotellin altaalla, shoppailemassa tai kiertelemässä lähialueella. Cebu Cityssä tais näkyä muutama länsimaalainen meiän lisäksi, mutta nekin oli sitten sellaisia, jotka ihan asuu siellä.

Paikallinen halpa kulkuväline Jeepney..

 

 Aaaaaah!!!

Cebu Citystä siirryttiin Mactan saarelle Lapu-Lapu Cityyn rantojen toivossa. Oltiin googletettu paikkaa paljon ja tiedettiin, että sieltä löytyy ne meidän toivomat täydelliset auringonottopaikat. Hotelli oli saaren toisella puolella, suht kaukana rannoista, joten otettiin tricycle/trike, eli skootterilla kulkeva menopeli, kohti paratiisia. Kun päästiin perille saatiin tietää, että rannat on VAIN hotellien asiakkaille ja ulkopuoliset pääsee mukaan ainoastaan maksamalla suuren päiväsumman. Turhanpäiväinen rahastus ei meitä kiinnostanu, niin tympääntyneinä käännettiin nokka kohti oman hotellin uima-allasta. Saatiin kuitenkin ihme ja kumma käydä ILMAISEKSI ihailemassa maisemia ja ottamassa muutama kuva ennen lähtöä.

God bless your trip... Oli vähän kuoppaista menoa.

Näistä paratiisimaisemista siirryttiin sitten tutulle uima-altaalle nauttimaan aurinkoisista päivistä. Hotelli oli aivan tyhjillään, eikä varmaan puolet huoneista ollu edes käyttökelpoisia, ikkunat/ovet puuttu ja myös kaikki huonekalutkin. Meidän lisäksi siellä majaili ehkä 8 länsimaalaista miestä paikallisen vaimon/tyttöystävän/seuran kanssa ja muutama muu seurue. Asuttiin aika syrjäisellä seudulla, eikä siellä koko saarella muutenkaan näkyny yhtäkään länsimaalaista turistia meidän lisäksi. Ihmeen monta sinne asuttunutta vähän vanhempaa länkkäri miestä (paikallinen nainen kainalossa) kuitenkin näkyi.

 Meidän loma-asunto..

"Cloudbathing"

Sää ei meitä kyllä suosinu läheskään joka päivä, joten käytettiin se pilvinen aika alueseen tutustumiseen ja kamera kädessä liikkumiseen. Oli niin huvittavaa nähdä ihmisten tuijottavan ja osoittelevan meitä, ihan kuin oltais avaruudesta just tipahdettu sinne kaikkien keskelle. Aikuiset osotteli meitä ja käski lastensa kattoa myös, pyöräilijät ei meinannu pysyä pystyssä kun me blondit kummajaiset käveltiin siellä, lapset tuli lähelle tutkimaan jne.... Kaikista Aasian maista, joissa oon käyny, ehdottomasti Filippiineillä on mukavimmat ihmiset!

Ainut Filippiineillä nähty auringonlasku...

"Neljän ruuhka"

Kaikista ihmisistä lapset oli ehdottomasti sympaattisimpia ja niiden kans tulikin kommunikoitua eniten. Suurin osa tuolla ottamista kuvista onkin lapsikuvia, mutta ne lisään ihan omana postauksena tänne.

Filippiinien jälkeen matka jatkui kohti Vietnamia ja sen tuomia seikkailuja!

Noora