Thursday 21 February 2013

Infopaketti au paireille!




MISTÄ KAIKKI SAI ALKUNSA

Lähdin itse au pairiksi vuonna 2009, kun en vielä tiennyt mitä haluan elämässäni tehdä. Olin silloin 18v, lukion päättänyt ja koin sen juuri sopivaksi ajaksi lähteä näkemään maailmaa ja itsenäistymään enemmän. Kaverit puhu lukion viimeisellä luokalla au pairin hommista, niin innostuin sitten itsekin niistä. Taisin innostua vähän enemmänkin, kun lähdin sitten vielä toisen kerran samoihin hommiin kun olin 19v.





PERHEEN ETSIMINEN

Halusin ensimmäisen perheeni olevan suomalainen, joten keskityin mol.fi sivustoon, missä ei nykyisin kai enää au pair paikkoja ilmotetakaan. Sieltä oli silloin kyllä tosi helppo löytää suomalaisia ulkomailla asuvia perheitä. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannu miettiä mitkä asiat on tärkeitä perhettä valitessa, kunhan kaikki kuulosti ihan hyvältä ja maa/kaupunki on ihan ok. Taisin kysellä vain palkasta, huoneesta, lähiympäristöstä, työpäivistä ja minkälaisia lapset on. Vähemmälle jäi kaikki pikkuset asiat, joita nyt osais kysellä tarkemmin.

Toisella kertaa en halunnu suomalaista perhettä, jotta vihdoin ja viimein oppisin englannin kunnolla. Ja mihin mie päädyinkään… Puoliksi suomalainen perhe ja lapsille piti aina puhua suomea. Harmittihan se aluksi, mutta eipä se harmitus kauaa kestäny kun pääsi paikanpäälle. Ensimmäisen au pair homman jälkeen aloin ettiin perhettä www.aupair-world.net sivustolta ja siellähän niitä työnantajia riittää pilvin pimein! Valitsin ne maat, joihin halusin ja aloin ettiin sitä täydellistä perhettä.

Muistaakseni lähettelin paljon sähköpostia molempien perheiden kanssa ja puhelimessa puhuttiin muutaman kerran. Siinä tuli kysyttyä aivan semmosia perusasioita, mitä nyt mieleen tulikaan.

Suosittelen kyselemään tarkasti työnkuvasta ja siitä mitä sinun tuleviin hommiin kuuluu. Jos menee järjestön kautta, niin siellä on selvät säännöt mitä au pair tekee ja mitä ei. Ilman järjestöä tai kirjallista työsopimusta perheet voi oikeastaan laittaa tekemään ihan kaiken koko talon siivouksesta perheen ruokien tekemiseen, unohtamatta pyykkien pesua ja kaupassakäyntiä. Eli kyselkää tarkasti mitkä hommat tulee sinun hoidettavaksi, maksetaanko ylityötunneista, minkälaisia päivät tulee olemaan, onko talossa muuta henkilökuntaa/perhettä jne… Ne sitten työjutuista. Kannattaa todellakin kysyä perheen säännöistä ja siitä mitä saat ja mitä et saa tehdä omana vapaa-aikanasi. Toiset perheet on paljon tiukempia kuin toiset ja niiden sääntöjähän pitää arvostaa ja niiden mukaan täytyy sitten elää siellä.

Molemmat perheet löysin netistä eli en menny järjestön kautta. Kummankaan löytämisessä ei ollu pahemmin ongelmia, sen verran paljon on niitä jotka au pairia tarvii ja netistä löytää tosi hyvin. Vaikea sanoa kannattaako mieluummin mennä järjestön kautta, kun siitä mulla ei ole mitään omia kokemuksia. Oikean perheen löytää kyselemällä perheeltä niitä itselle tärkeitä ominaisuuksia ja sitten myöskin ihan fiiliksen mukaan. Todellisuushan ei ole aina sitä miltä netissä näyttää, vaan sen oikeastaan tajuaa vasta sitten kun on perheen luona. Toisilla käy tosi hyvä tuuri ja toisilla taas ei. Jos ei vaikka halua siivota ollenkaan, niin sitten pitää valita semmonen perhe, joka ei vaadi au pairia siivoamaan.

Kun tekee au pair hakemustaan, kannattaa miettiä mitä itse äitinä/isänä haluaisi kuulla. Hakemukseen voi sisällyttää: oma persoonallisuus, vahvuudet, lastenhoitokokemus, miksi haluaa au pairiksi jne. ja kuva on myös hyvä. Omat lapset on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin ei kannata kirjotella, että harrastaa bilettämistä ja juomista. Vanhemmat haluaa valita vastuullisen ja luotettavan tyypin lapsiansa hoitamaan. Ei myöskään kannata kirjoittaa, että ”haluan au pairiksi siksi, että pääsisin bilettämään ja matkustelemaan ja pitään hauskaa”. Kaikki ei tuota halua kuulla vaan joillekin tärkeintä on se, että au pair tulee lapsien takia. Eli kannattaa tehdä erittäin aikuismainen hakemus, niin se parantaa jo mahdollisuuksia saada hyvä perhe! Ja kun oikea perhe osuu kohdalle, kannattaa heti ottaa yhteyttä ja vaikka skypettää, ettei joku muu ehdi sitä napata.


ENNEN LÄHTÖÄ

Ennen au pairiksi lähtöä, ja muutenkin kun ulkomaille lähtee, kannattaa pitää huoli siitä, että vakuutukset on kunnossa. Kohdemaata kannattaa tutkia ainakin sen verran, että tietää tarviiko sinne hankkia viisumia/vastaavaa tai pitääkö passin olla voimassa tietyn verran jne.. Ainakin Australiaan mennessä piti hankkia netistä etukäteen viisumi, mikä olikin jo muutamassa päivässä helposti hoidettu. Muutenkin Ausseihin meno oli helppoa, eikä isoja ongelmia tullu vastaan. Aina kannattaa kuitenkin olla varasuunnitelma, jos asiat ei menekään niin kuin niiden oli tarkoitus ja rahaa pitäis myös olla sen verran, että yllättävätkin jutut pystyy maksamaan. Erilaisiin virastoihin saattaa joutua myös ilmoittamaan tulevasta ulkomailla asumisesta ja itse ilmoitin ainakin työkkäriin kun olin siellä työttömänä työnhakijana.

Voin kertoa, että tunteet heittelee ihan ääripäissä ennen lähtöä. Välillä tuntuu, ettei millään haluais lähteä ja kohta taas hyppii innoissaan kun pääsee kokemaan jotain uutta! Itkua ja naurua on molempia luvassa viimeistään silloin kun lähtöön on enää hetki. Muistakaahan nähdä kavereita vielä oikein paljon, että voi niitä sitten halailla varastoon tulevan koitoksen ajaksi!





TYÖSUHDE

Hostperheiden kanssa en tehnyt kirjallista työsopimusta, mutta työnkuvasta ja työtehtävistä sovittiin ennakkoon. Suosittelen kyllä kaikkia tekemään kirjallisen sopimuksen jos ei mene järjestön kautta. Ja muistakaa pyytää työtodistus työajan loputtua!!


HOSTPERHE

Minun molemmissa hostperheissä oli kaks lasta ja molemmat vanhemmat. Englannin perheessä oli kouluikäinen tyttö ja päiväkoti-ikäinen poika ja Ausseissa kaks poikaa, vauvaikäinen ja leikki-ikäinen. Lapsien iällä ei hirveästi ollu mulle väliä, mutta jos joku haluaa päästä vähän helpommalla kannattaa ehkä valita kouluikäisiä lapsia, ne on kuitenkin sen verran isoja jo. Ihan vauvaikäiset on myös suht helppoja jos vain on tottunu olemaan sen ikäisten kans. Kannattaa ite miettiä minkä ikäisiä lapsia haluaa hoitaa ja kuinka monesta on valmis ottaan vastuuta.





KOHDEMAA

Muistan silloin kun ekan kerran aloin valitseen maata, mihin haluan au pairiksi. Listalla oli monia Euroopan maita, mutta äiti käski valita jonkun, missä puhutaan äidinkielenä englantia ja oikea valintahan se olikin. Tärkeintä mulle oli saada suomalainen perhe ja ei liian kaukaa Suomesta, joten Englanti ja Lontoo oli oikein hyvä vaihtoehto. Lontoo ei ole mikään lempparipaikka, mutta kyllä se silloin oli just sopiva sen hetkiseen elämään.

Englannin jälkeen päätinkin sitten lähteä niin kauas Suomesta kuin mahdollista. Listalla oli tällä kertaa niin Afrikan, Aasian kuin Etelä-Amerikankin maita. Jenkit ja Aussit myös ja ne ehkä olikin ne kaks lempparia. Jossain vaiheessa Aussit kuitenki innosti eniten ja keskityin löytämään hyviä aussiperheitä. Puoliksi Aussi ja puoliksi Suomiperhe löytyikin ja ei menny kuin pari viikkoa ja olinkin jo menossa kohti Australia Perthiä!

Australia/Perth oli näistä kahdesta EHDOTTOMASTI se parempi paikka! Siitä tuli mulle kuin toinen koti ja voisin ihan minä päivänä vaan mennä takaisin! Lontoota ja Englantia kohtaan onkin sitten vähän päinvastaiset tunteet. Kyllähän se Lontookin on kiva paikka, mutta kyllä mie tykkään enemmän rannoista, lämmöstä ja rennosta meiningistä :) En kyllä näin jälkeenpäin vaihtais nuita kohdemaita, vaan voisin valita molemmat uudestaan. Englanti oli sopivan helppo ja lähellä oleva maa ja Ausseissa olikin sitten vähän enemmän haastetta ja jännitystä.

Taas voisin sanoa, että kannattaa kirjottaa vaikka listaa niistä jutuista mitä haluaa tulevassa kotimaassa/-kaupungissa olevan ja sitten alkaa valitseen paikkaa. Vaikea alkaa antaan mitään neuvoja, kun kaikki tykkää vähän erilaisesta.






RAHA-ASIAT

Ennen lähtöä mulla oli jonkin verran säästöjä, mutta ei todellakaan mitään suuria määriä, puhutaan max 500€:sta. Englannista tulin ihan tyhjin käsin kotiin kun oli menny kaikki säästöt ja palkkakin, mutta Australiassa sain säästettyä sen verran, että pääsin lomalle Aasiaan. Englannissa minun palkka oli muistaakseni £90/viikko ja Ausseissa AUS$250/viikko. Au pair ajan kaikkia kustannuksia on tosi vaikea alkaa laskemaan yhteen, kun rahaa menee liikkumiseen, puhelimen käyttöön, shoppailuun, ulkona syömiseen, baariin jne. ihan oman mielen mukaan. Toiset kuluttaa viikoittain ihan hirveästi rahaa, eikä mitään jää säästöön ja toiset taas säästelee ja käy vaan harvoin ulkona. Niin ja sitten tietenkin pitää maksaa lennot kohdemaahan. Mie maksoin ite lennot Englantiin ja takaisin Suomeen, mutta Aussilennoista sain puolet hostperheeltä.


AU PAIR TYÖN KESTO

Työn kesto riippuu ihan perheestä ja niiden tarpeista. Jotkut hakee esim. vain kesäksi kun lapset on lomalla ja toiset taas tarvii just silloin kun lapset on koulussa. Oon nähny myös semmosia perheitä, jotka haluaa saman au pairin pysyvän niillä jopa 2 vuotta. Itse olin Englannin perheessä 7,5kk ja Australian perheessä 9kk.


AU PAIRIN ARKI

Tämäkin riippuu ihan perheestä, toiset haluaa, että siivotaan ja kokataan ja toisille riittää pelkkä lasten hoitaminen. Minun molempiin au pair hommiin kuului lastenhoidon lisäksi myös siivoaminen, pyykkäys, kaupassa käynti…. Toisessa perheessä kokkasin vähän ja toisessa taas oikeastaan joka päivä. Järjestön kautta kun menee, niin silloin ei tarvi hoitaa muita kuin lasten asioita eli ei pestä esim. vanhempien pyykkiä tai tehdä muita au pairille kuulumattomia hommia. Minun molemmissa perheissä äiti oli suuren osan päivistä kotona ja toisella perheellä oli viikoittainen siivooja, mutta siivottavaa riitti silti oikein hyvin myös au pairille.

Englannin perheen kanssa ei käyty lähipaikkoja kauempana, mutta Aussiperheen kans käytiin Balilla, Singaporessa, Malediiveilla ja myöskin Perthin lähistöllä. Nämä reissut ei nyt ihan perus arkipäivää ollu, mutta arkea nyt kuitenkin.



 


VAPAA-AIKA

Au pairin vapaa-aikakin riippuu siitä millaisessa perheessä on. Toisessa perheessä mulla oli enemmän sääntöjä ja mm. kotiintuloajat, joita piti noudattaa eli vapaa-aika oli enemmän rajoitettua. Toiselle perheelle riitti, että olen oikeaan aikaan töissä eli vapaa-aika oli mulle ihan minun aikaa ja sain käyttää sen miten halusin. Monesti lähin töiden jälkeen suoraan salille tai sitten vaan istuin koneella pävittämässä blogia, juttelemassa Suomikavereille tai sitten vaan hengailin jossain. Saatoin myös joskus kattoa vaikka leffaa hostperheen kans. Viikonloput oli yleensä vapaat ja silloin tehtiinkin sitten kavereiden kans vähän pitempiä reissuja lähistöllä, shoppailtiin, käytiin baarissa, ulkona syömässä jne.. tai sitten vaan rentouduttiin. Englannissa en käyny kovinkaan montaa kertaa baarissa, mutta Ausseissa tuli käytyä sitten useammin.

Arkipäivinä ei hirveästi ehtiny mitään isompaa tekeen kun työt loppu monesti sen verran myöhään ja päivänki aikana vapaata saatto olla max muutama tunti, mutta tosiaan viikonloppuisin oli sitten enemmän aikaa tehdä omia juttuja. Suomen ihmisiin tuli pidettyä yhteyttä lähes päivittäin ja onneksi skype on keksitty, niin sillä pysty aina kunnolla jutteleen jos halus.






KAVERIT

Au pairina olemisessa on se huono puoli, ettei hirveän helposti tutustu paikallisiin, jos ei opiskele vaikka siinä työn rinnalla. Kuitenkin kun se työ on sitä hostperheen kotona olemista pääasiassa, niin ei siinä aina ehdi tutustua uusiin ihmisiin. Muihin au paireihin on kaikista helpointa tutustua kun facebookista löytyy niitä ”Au pair in ….” ryhmiä ja ne on ihan samassa tilanteessa kuin itse, eli tarvii kavereita. Myös esim. salilta, baarista ja rannalta löytää uusia tuttavuuksia. Mulla ei ollu Englannissa eikä Ausseissakaan hirveästi kavereita, mutta muutama semmonen läheinen kamu oli ihan tarpeeksi.







KIELI

Mie tosiaan puhuin suomea molemmissa perheissä (plus toisessa puhuin enkkua perheen isälle), mutta tietenkin muiden ihmisten kans tuli höpöteltyä englanniksi. Minun kielitaito oli aivan surkea ennen Englantiin lähtöä ja ei se siellä älyttömästi parantunutkaan. Mulle oli vaikeaa edes jäädä smal talkia höpiseen naapureiden kans kun olin niin epävarma, enkä osannut edes perusasioita kunnolla. Australiassa sitten kielitaito vahveni ja varsinkin sitten au pair ajan jälkeen kun oli enemmän tekemisissä ulkomaalaisten kans. Eli voin sanoa, että ei kannata jättää lähtemättä au pairiksi vain sen takia, että kokee, ettei kielitaito ole tarpeeksi vahva. Maailmalla oppii!!


ASUMINEN 

Lähes aina au pairit asuu perheen kanssa samassa talossa/asunnossa, mutta joskus hostperheillä on oma asunto tulevalle työntekijälle. Molemmissa perheissä mulla oli oma huone niiden talossa.





ONGELMATILANTEET

Toisen perheen kanssa meille tuli pieniä erimielisyyksiä muutaman vapaa-aika säännön takia ja jouduinkin miettimään kotiinlähtöä ihan tosissani. Hetken pähkäiltyäni päätin kuitenkin jatkaa ja sopeutua perheeseen ja oonkin tosi tyytyväinen, että jäin. Aikuistuin sinä aikana ihan hirveästi ja kärsivällisyys ja päättäväisyys kasvoi. Ongelmatilanteissa puhuminen totta kai auttoi ja myöskin juttelin omalle äitille niin se helpotti. Jos menee järjestön kautta, niin sieltä pitäis aina saada tukea tuommosissa tilanteissa. Toisen perheen kans ei ollu oikeastaan yhtään mitään ongelmia.


KULTTUURIEROT 

Vähän vaikea sanoa kulttuurieroista kun perheet oli vähintään puoliksi suomalaisia ja Englanti ja Australia on kuitenkin sen verran samanlaisia kuin Suomi niin ihan hirveän suuria eroja ei ollut. Tottakai nuissa molemmissa maissa ihmiset on ihan erilaisia, tulee helposti jutteleen ja on avoimempia kuin suomalaiset ja Ausseissa sitten ollaankin rennoimmista rennoimpia. Kelpas mulle! Mie oon tosi sopeutuvainen ihminen niin mulla ei ollu mitään vaikeuksia sopeutua vieraisiin perheisiin tai uusiin maihin ja kulttuureihin. Tähän olis helpompi vastata, jos olisin ollu au pairina ulkomaalaisessa perheessä, erikielisessä maassa tai sitten ihan Suomen kulttuurin vastakohdan omaavassa paikassa.





OMAT TUNTEMUKSET

Au pairina olo oli välillä tosi rankkaa henkisesti. Aina tietyin väliajoin tuli mieleen, että mitä ihmettä mie teen täällä vieraan perheen kotona ja vieraiden juttujen keskellä. Toisaalta sitten tuli niitä hetkiä kun kaikki oli täydellistä ja tuntui kuin perhe olisi ollu oma tai ainakin jo pitkään tuttu. Osa ajasta siis tuntui siltä, että olin vain pelkkä työntekijä, mutta tuli niitäkin hetkiä milloin tunsi kuuluvansa ainakin edes vähän siihen perheeseen. Minusta ainakin kasvoi itsevarmempi, kypsempi ja henkisesti paljon vahvempi naisen alku nuiden au pair hommien avulla. Kärsivällisyys ja sopeutuminen uusiin ja erilaisiin tilanteisiin parani myös aivan hirveästi. Oon niin tyytyväinen, että päätin lähteä au pairiksi ja sen jälkeen tutkimaan maailmaa vielä lisää! En varmastikaan olisi näin avoin, ennakkoluuloton ja rohkea jos olisin jääny Suomeen. Itse sitä rohkeutta ei niin helposti edes tajua, mutta kyllähän se vaatii aika paljon lähteä yksin kohti tuntematonta ja tästä oonkin kuullu positiivista palautetta ja kannustavia kommentteja monta kertaa.


OMAT KOKEMUKSET

Au pair aikana opin tosi paljon itsestäni ja siitä, mikä on tärkeää elämässä. Kummaltakin perheeltä opin paljon, enkä vaihtais heitä näin jälkikäteen vaikka voisinkin. Omien kokemuksieni jälkeen oon ehdottomasti sitä mieltä, että Australiaan kannattaa suunnata mieluummin kuin Englantiin, mutta sehän on taas ihan mistä tykkää. Ja jos au pairin hommat kiinnostaa niin lähtekää ihmeessä! Koulut ja työpaikat kyllä odottelee, mutta myöhemmin ei välttämättä ole mahdollisuutta enää lähteä nuihin hommiin tai muutenkaan reissuun!


AU PAIR AJAN JÄLKEEN

Nyt Englannin au pair töistä on kulunu jo yli 2,5 vuotta ja Ausseistakin jo yli 1,5, mutta olen silti yhteydessä perheisiin. En jokapäiväisesti kuitenkaan, mutta aina silloin tällöin.


"Hahahah näytät ihan siltä, että tuo olis sinun vauva ja olisit just tullu synnyttämästä!" by pikkusisko...



VINKKEJÄ TULEVILLE AU PAIREILLE

Te kaikki tulevat au pairit, muistakaa, että au pairin työ ei todellakaan ole aina niin helppoa ja kevyttä miltä se kuulostaa! Tässä lähinnä tarkotan nyt henkistä puolta, mutta on se joskus fyysisestikin raskasta. Jos ette ole varmoja kauan kestätte ”yksin” ulkomailla, kannattaa valita joku ”helppo” Euroopan kaupunki, kun sieltä on kuitenkin suht yksinkertaista tulla takaisin kotiin. Au paireilu ei sovi semmosille, jotka alkaa jo muutaman hetken jälkeen ikävöimään perhettä, kavereita ja kaikkea tuttua ja turvallista. Pitää löytyä avoimuutta, suomalaista sisua ja seikkailuhenkistä asennetta, niin pääsee jo pitkälle!


Siinä tuli nyt aika paljon kaikkea au pairin elämästä, mutta jos vielä jäi jotain kysyttävää, niin laittakaa ihmeessä kommenttiboksiin kommenttia niin vastailen! :)



Noora 

8 comments:

  1. oii tää oli loistava kiitos!

    nyt sainki vahvistusta siihen että lähden mielummin syksyllä australiaan entä kuin englantiin au pairiksi ;)

    olit australiassa au pairina 9kk olitko kuitenki maassa sen 12 kk mitä viisumilla saa olla? mitä teit tämän ajan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva että tykkäsit, ole hyvä! :) Todellakin suosittelen valitsemaan Australian Englannin sijaan!

      Joo vuoden viisumi mulla oli ja ne loput 3kk olin farmilla töissä, niin sain toisen vuoden viisumin sillä tavalla :)

      Delete
  2. Ihanaa, kiitos! Olen lähdössä maaliskuun lopulla Lontooseen täysin suomalaiseen perheeseen au pairiksi 3kk ajaksi. Mulla olisi ihan samanlaiset haaveet. Ensin nyt koko suomalaisessa perheessä kokeilemassa vain ja sitten ehkä myöhemmin puoliksi/kokonaan ulkomaalaiseen perheeseen. Enkkuni on myös aivan surkea, joten todella lohduttavaa kuulla, että silläkin pärjää! :) Kiitos tuhannesti !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jeee ole hyvä! :) Kiva, että sait vinkkejä tästä ja todellakin kannattaa lähteä vaikka enkku oliski ihan surkea! Niin se tosiaan oli mullakin ja nyt sitten ihan rohkeasti uskallan puhua :)

      Delete
  3. olipa inspiroiva postaus!! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Monet tätä pyysi niin pitihän se toiveisiin vastata! Hyvä, että moni sai tästä vinkkejä ja apua! :)

      Delete
  4. vielä tuosta farmitöistä kysyisin, että miten se oikeen menee, mitä kautta hait niitä töitä, millasta työtä teit, ja saitko asua jossakin sen työn kautta vai omakustanteisesti? ja missä päin ausseja teit farmitöitä? :)

    thanks!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Muutin pieneen kylään, nimeltä Kununurra, pohjois Ausseihin ja sieltä sitten aloin vaan ettiin töitä :) Niin pienessä paikassa kyllä heti kuulee vapaista työpaikoista. Asuin koko sen noin kolmen kuukauden ajan hostellissa ja tein töitä maissifarmilla. Kurkkaappa tästä lisää jos kiinnostaa: http://lavitadinoora.blogspot.co.uk/2011/10/pacific-seed.html

      Delete