Friday 28 December 2012

Huhhuh mikä paluumatka!


Taas nosti minun epäonnisuus päätään tuossa toissapäivänä! Paluumatka alkoi 25.päivä illalla erittäin täydestä junasta, loppui yli vuorokausi myöhemmin taksikuskia neuvoen ja piti sisällään vähän kaikkia epäonnistumisia.

Junan oli tarkoitus olla perillä Helsingissä klo.9.00 aamulla ja mullahan oli lento jo 11.15. Juna oli ajoissa, mutta silti myöhästyin kymmenen yli lähtevästä Finnairin bussista ja heti siinä vaiheessa tuli mieleen, että ehdinköhän ennen lähtöselvityksen sulkeutumista kentälle. Ehdin kyllä ajoissa ja sain huokaista helpotuksesta. Milonoffin veljeksistä Eero sattu muuten menemään lapsensa kans turvatarkastuksien läpi samaan aikaan haha.

Lento saapui Varsovaan Puolan aikaan klo.12.00 ja jatkolennon oli tarkoitus lähteä illalla kahdeksan aikaan. Harmittelin lennon myöhäistä ajankohtaa kun lento olisi tosiaan perillä Lontoossa vasta niin myöhään, etten pääsisi julkisilla kotiin vaan joutuisin ottamaan kalliin taksikyydin. Fiksuna tyttönä päätin sitten mennä kyselemään infopisteestä, jos voisin vaihtaa lentoni aikasemmaksi. Infopisteen nainen käski mennä ulos lähtevien alueelta ja kysyä sieltä lentoyhtiön toimistosta. Vaihto onnistui muutamien ongelmien jälkeen 60€:n hintaan ja ajattelin, että tuon olisin joka tapauksessa joutunu maksamaan taksista, mutta nyt ehdin kotiin julkisilla.

Menin hakemaan lähtöselvityksestä uuden boarding passin, kyselin onhan laukkukin tulossa samalla lennolla, johon sain myöntävän vastauksen ja sitten ehdin just ja just sille aikasemmalle lennolle. Kaikki meni siis suht hyvin siihen asti kunnes huomasin Lontoossa olevani ainoa ihminen laukkuhihnan luona, eikä hihnalla kulje yhtäkään laukkua. Puoli tuntia täyttelin lappua ja höpöttelin toimiston venäläisen naisen kans kuinka mulle ei ole ikinä käyny näin vaikka oonkin matkustanu tosi paljon.

Nainen vakuutteli, että kyllä se laukku tulee perille ja saan sen todennäköisesti seuraavana päivänä. Lähdin kentältä vähän apeana, mutta kuitenkin innoissani siitä, että pääsen helposti liikkumaan julkisilla ja laukku tuodaan mulle suoraan kotiin. Innostus loppu siihen kun pääsin metrolla lähelle keskustaa ja mulle kerrottiin, että julkisten kuskit on tänään lakossa, eikä mikään oikein kulje normaalisti. Busseilla pääsin kuitenkin liikkumaan lähelle juna-asemaa, mutta siellä tajusin, ettei junatkaan kulje. Siinä vaiheessa tuli itku kun olin matkustanu yli vuorokauden, seison yksin keskellä pimeitä Lontoon katuja ja kaikki asiat vastustaa. Pääsin siis noin puoleen väliin asti kotimatkaa, jonka jälkeen jouduin hyppäämään taksiin ja maksamaan lähemmäs satasen (plus matkakortin), kun normaalina päivänä matkasta selviäis noin kahdella kympillä...

Eilen odottelin soittoa laukun tuojalta, mutta mitään ei kuulunu. Tottakai mie ajattelin heti, että noniin nyt ne on kadottanu sen, eikä Nami saa ikinä joululahjojaan ja kaikki suomiherkut meni hukkaan! Tänään onneksi tuossa noin tunti sitten tuli puhelu, että laukku ja sen sisältämät herkut on vihdoin matkalla tänne!! Itseasiassa sen olis pitäny olla täällä viimeistään NYT, mutta on selvästikin myöhässä. Odotellaan....

Aina ei mene reissut niin kuin saduissa!

EDIT: Nyt on laukku turvallisesti perillä ja ensimmäiset poronlihatki on jo paremmissa suissa!



Noora

4 comments:

  1. Ikinä ei sais sanoo et ei oo ikinä käyny noi... No tulipa toiki sulla nyt koettua!! Ja päääasia että sait herkut jo sinne:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä! Ja jos sanoo sanan ikinä, niin äkkiä vaan puuta/päätä koputtelemaan niin johan pitäis auttaa! Herkut on onneksi turvassa! ;)

      Delete
  2. ja pääasia että nyt oot takas kotona rakkaas luona :)

    ReplyDelete