Mie alan vahvasti epäilemään, että oon syntyny ihan väärään maahan. Tää Suomi ei vaan tunnu täysin oikealta paikalta mulle. Sukunimi on kyllä niin suomalainen, ettei siitä ainakaan voi erehtyä... Mulla on ainainen matkakuume päällä ja veri vetää kokoajan johonkin lämpimään. Johonkin missä ihmisillä ei ole huolen häivää ja turhista ei murehdita. Just niinkö Ausseissa on tapana sanoa: NO WORRIES.
Viime aikoina Australia on ollu pinnalla tosi monessa paikassa ja yhteydessä. Esimerkiksi koulussa monet tehtävät on liittyny tähän minun lempparimaahan, matkustamiseen ja kansainvälisyyteen. Matkakuume senkun vahvistuu vaan.
Oon ollu viimeksi tähän aikaan Suomessa viis vuotta sitten. Neljä edellistä loppusyksyä/alkutalvea on menny Englannissa, Ausseissa ja Aasiassa ja pakko myöntää, että mielelläni olisin myös tälläkin hetkellä jommassa kummassa kahdesta viimeisestä. Tää aika Suomessa ei ole sitä kaikista iloisinta aikaa. Vai mitä.
Mulla on kyllä kaikki hyvin Suomessa, mutta jokin puuttuu. Ja se jokin on se tunne, kun ajaa autolla rantatietä pitkin kohti upeaa rantaa, palmut huojuu viilentävässä tuulessa ja kaikki ihmiset hymyilee. Se tunne kun katsoo ympärilleen ja vain ihailee tyytyväisenä näkemäänsä. Kaikki tuntuu hyvältä ja mielen valtaa onnellinen tunne.
That's what is missing.
Sydneyn lähellä sijaitseva Blue Mountains oli yks semmonen paikka, joka sai tänki tytön sanattomaksi.
Seuraavassa postauksessa aattelin käydä läpi kaikki ne maat, joissa olen käyny tähän mennessä. Ei helpota matkakuumetta yhtään, mutta minkäs teet :)
Noora