Mulla on viime aikoina hirveästi mietityttäny oma itseluottamus. Muistan kuinka silloin teiniaikoina olin aika ujo/arka ja en luottanu paljoakaan itteeni. Kaikenlaisia vikoja löysi itsestään ja myös kuuli niistä muilta. Oli liian karvaset kädet, liian korkea otsa, lättänä pylly, ei tissejä jne jne jne... Muistan kuinka peittelin omia käsivarsiani kun pojat haukku apinaksi. Kaikki muutkin "viat" yritin piilottaa ja olla mahdollisimman neutraali. Pitkään jopa hymyilin niin, ettei vaan hampaat näkyis kun ajattelin sen näyttävän niin rumalta. Pyh sanon minä.
Samoja juttuja oli mielessä myös vielä lukioaikoina, mutta silloin kuitenkin osasi alkaa edes vähän luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Silti sitä oli vielä altis muiden haukkumiselle, eikä osannut ottaa niitä kommentteja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vieläkin muistaa tiettyjen tyyppien sanomisia, mutta nykyään niille voi ihan oikeasti jo naureskella.
Viimeiset neljä vuotta on opettanu mulle ihan älyttömästi tästä maailmasta ja siinä samalla on myös joutunu tilainteisiin, joiden ansiosta on sitten luottanut itseensäkin vähän enemmän. Oon huomannu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa tykkäämään itsestään. Ei mulla enää häiritse minun "alien-otsa", "minitissit", "korppuperse" tai oikeastaan muutkaan ulkonäölliset asiat.
Mie oon 22v ja vihdoin tuntuu siltä, että osaan olla suht sinut itseni kanssa. En koe tarpeelliseksi enää peitellä "virheitäni" vaan haluan olla se mitä oikeasti olenkin, oma itseni. Helpottaa kummasti kun ei yritä peitellä vikojaan ja miellyttää muita. Itseasiassa en kyllä ole koskaan yrittänytkään miellyttää muita, mutta oon vaan halunnu vähentää sitä ilkeidenkin kommenttien määrää piilottelemalla näitä kommentoinnin aiheita.
Minusta on tullut myös paljon rohkeampi kuin mitä olin vaikka lukiossa. Enää ei pelota sanoa tunteitaan suoraan. Kaveritkin muun muassa sano tuossa viikonloppuna, että mie oon semmonen tyyppi, joka sanoo asiat suoraan kiertelemättä. Joitakihan se voi ärsyttää, mutta meiän porukassa se on ainakin huomattu hyväksi jutuksi. En siis ole ainoa, joka uskaltaa aukaista suutaan ja sanoa mielipiteitään ;)
Mie voisin sanoa, että omaan itseluottamukseen vaikuttaa hyvin paljon
asenne! Kunhan vain on asennoitunu oikein, ihan sama mihin, niin sillä pääsee jo tosi pitkälle erilaisissa jutuissa! Asenteen lisäksi vaikuttaa tietenkin myös erilaiset kokemukset, joita on kokenut elämänsä aikana. Mulle on tapahtunu muutamia sen verran kasvattavia asioita, että myös tämä itseluottamus on kohonnut ylöspäin.
Pitääpä tähän loppuun laittaa vielä muutama kuva tästä kuuluisasta ISOSTA OTSASTA ja LÄTTÄNÄSTÄ PEPUSTA!
Tän laitoinki jo facebookkiin kaks päivää sitten. Kävin testaan uusia juoksuvaatteita :)
Noora